Elisabet Saksi-Altenburg
| Elisabet Mavrikijevna | |
|---|---|
|
Venäjän suuriruhtinatar Saksi-Altenburgin prinsessa | |
 | |
| Syntynyt |
25. tammikuuta 1865 Meiningen, Saksi-Meiningen |
| Kuollut |
24. maaliskuuta 1927 (62 vuotta) Leipzig, Saksi, Saksa |
| Puoliso |
Konstantin Konstantinovitš ( 1884; 1915) |
| Lapset | 9 |
| Koko nimi | Elisabeth Auguste Marie Agnes |
| Suku |
Wettin Romanov (avioliiton kautta) |
| Isä | Moritz |
| Äiti | Augusta |
Suuriruhtinatar Elisabet Mavrikijevna Saksi-Altenburg-Romanova (ven. Елизавета Маврикиевна, Jelizaveta Mavrikijevna; alun perin saks. Prinzessin Elisabeth Auguste Marie Agnes von Sachsen-Altenburg) (25. tammikuuta 1865 Meiningen, Saksi-Meiningen – 24. maaliskuuta 1927 Leipzig, Saksi) oli suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitš Romanovin saksalaissyntyinen puoliso. Suuriruhtinas oli Venäjän keisari Nikolai I:n pojanpoika.
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elisabetin vanhemmat olivat Saksi-Altenburgin prinssi Moritz (1829–1907) ja hänen puolisonsa Saksi-Meiningenin prinsessa Auguste Luise Adelheid Karoline Ida (1843–1919). Elisabet matkusteli nuoruudessaan sukulaisissaan Euroopan hoveissa ja näin 16-vuotiaana vuonna 1882 tapasi Altenburgissa pikkuserkkunsa suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitšin. Molemmissa perheissä alettiin puhua häistä. Elisabet oli heti valmis, mutta Konstantin empi, vaikka olikin jo 24-vuotias. Elisabetin lähtiessä Konstantin lupasi kirjoitella, mutta ei kirjoittanut. Sen sijaan Konstantin, kaunosielu, kirjoitti runoja Elisabetista. Avioliitto kuitenkin toteutui 1884. Vastoin Romanovin suvun käytäntöä Elisabet ei tällöin suostunut kääntymään luterilaisuudesta ortodoksiseen uskoon.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Avioliitto oli menestys ja suuriruhtinasparille syntyi 9 lasta:
- Ioann Konstantinovitš Romanov (1886–1918)[1]
- Gavriil Konstantinovitš Romanov (1887–1955)
- Tatjana Konstantinovna Romanova (1890–1970)
- Konstantin Konstantinovitš Romanov(1891–1918)
- Oleg Konstantinovitš Romanov (1892–1914)
- Igor Konstantinovitš Romanov (1894–1918)
- Georgi Konstantinovitš Romanov (1903–1938)
- Natalia Konstantinovna Romanova (1905; kuoli lapsena) [1]
- Vera Konstantinovna Romanova (1906–2001)
Ensimmäinen maailmansota ja vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914, Elisabet ja Konstantin olivat Saksassa Wildungenin kylpylässä. He olivat nyt vihollisvaltiossa ja päättivät paeta, mutta Saksan viranomaiset pidättivät heidät. Elisabet kirjoitti Saksan keisarilliselle perheelle ja pyysi apua. Saksan viranomaiset vapauttivat Konstantinin ja Elisabetin ja kuljettivat heidät Venäjälle.
Sodassa palvelivat kaikki perheen pojat, ja heistä Oleg kaatui Liettuassa 1914. Elisabetin puolison suuriruhtinas Konstantin puolestaan kuoli sairauteen kesäkuussa 1915.
Venäjän vallankumouksen yhteydessä Elisabetin pojista Ioann, Gavriil, Konstantin ja Igor joutuivat bolševikkien vangiksi lokakuussa 1917. Ioann, Konstantin ja Igor kuljetettiin Uralille, missä heidät myöhemmin teloitettiin Alapajevskin kaupungissa yhdessä Elisabet Fjodorovna Romanovan (keisarinna Aleksandra Fjodorovnan sisaren), Sergei Mihailovitš Romanovin ja Vladimir Paleyn kanssa heinäkuussa 1918, päivää keisari Nikolai II:n murhan jälkeen.
Toiseksi vanhin poika, ruhtinas Gavriil Konstantinovitš, sen sijaan oli vangittuna Pietarissa, ja kirjailija Maksim Gorkin ansiosta hänet vapautettiin ja hän pääsi pakenemaan Suomen kautta Pariisiin, jossa kuoli vuonna 1955. Tytär Tatjana Konstantinovna puolestaan pakeni lastensa kanssa Romanian kautta Sveitsiin. Hänestä tuli myöhemmin nunna ja hän kuoli Jerusalemissa vuonna 1970.
Elisabet itse nuorimpien lastensa Georgin ja Veran kanssa oli Pietarin lähellä Pavlovskissa koko sodan ja vallankumouksen ajan. Syksyllä 1918 bolševikit vapauttivat heidät ja he matkustivat ruotsalaisella Ångermanland-laivalla Tallinnan, Helsingin ja Maarianhaminan kautta Tukholmaan Ruotsin kuningattaren kutsusta. He viettivät Ruotsissa kaksi vuotta, ensin Tukholmassa, sitten Saltsjöbadenissa. Elämä kävi kuitenkin kalliiksi ja he muuttivat edelleen Belgiaan kuningas Albert I:n kutsusta ja asettuivat sitten myöhemmin lopullisesti 30 vuodeksi Saksaan Altenburgiin, joskin viettivät kaksi vuotta myös Englannissa.
Elisabet kuoli vuonna 1927 Leipzigissa. Hänen poikansa Georgi kuoli New York Cityssä 1938. Tytär Vera asui Saksassa aina neuvostomiehitykseen saakka, jolloin hän pakeni Hampuriin ja muutti sieltä Yhdysvaltoihin vuonna 1951, jossa kuoli vuonna 2001.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ur ryska blad. Hufvudstadsbladet, 25.03.1905, nro 83A, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.07.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabet Saksi-Altenburg Wikimedia Commonsissa
