Elisabeth Noelle-Neumann
Elisabeth Noelle-Neumann (9. joulukuuta 1916 – 25. maaliskuuta 2010) oli saksalainen valtiotieteen tutkija. Hän kehitti hiljaisuuden spiraali -mallin, joka koskee julkisen keskustelun sääntöjä yhteiskunnassa ja sen vaikutusta yksilöiden mielenilmaisuihin.[1] Häntä pidetään edelläkävijänä sanomalehti- ja mediatutkimuksen empiirisessä tutkimuksessa, ja hänen julkaisujaan on yhteensä yli 400.
Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1935 Göttingenissä. Yliopistossa hän opiskeli valtiotiedettä, mukaan lukien Yhdysvaltoja koskevaa tutkimusta, minkä avulla hän pääsi Yhdysvaltoihin tutkijaksi vuosiksi 1937 ja 1938. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1940.[2] Vuonna 1947 hän perusti Allensbach-instituutin julkisen mielipiteen tutkimusorganisaation (Institut für Demoskopie Allensbach), joka on nykyään yksi Saksan tunnetuimmista ja arvostetuimmista mielipide- ja markkinatutkimuslaitoksista.[3] Hän loi aviomiehensä Erich Peter Neumannin kanssa myös ensimmäisen saksalaisen mielipidekyselylaitoksen.[4]
Elisabeth Noelle-Neumann toimi World Association for Public Opinion Researchin puheenjohtajana vuodet 1978–1980 työskennellen Chicagon yliopiston professorina vuoteen 1991 asti.[4] V, joka on nykyisin yksi Saksan tunnetuimmista ja arvostetuimmista Noelle-Neumann sai useita palkintoja, mukaan lukien Saksan liittotasavallan ansiomerkin vuonna 1976.[4]
Politiikka ja ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noelle-Neumannia on syytetty antisemitistiksi julkisesti useaan otteeseen hänen uransa aikana, mutta hän itse on kertonut olevansa kriittinen natsien toimintaa kohtaan vuoden 1940 jälkeen.[5] Nuorena Noelle-Neumann toimi natsien nuorten ja opiskelijajärjestöjen aktivistina ja johtajana[6], ja myöhemmin hänestä tuli natsijulkaisujen sanomalehden toimittaja, jossa hän kirjoitti artikkeleita juutalaisten vaikutuksesta Yhdysvaltain uutisiin ja eliitin mielipiteisiin. Myöhemmin hän on antanut julkisia lausuntoja kertoen olleensa ylpeä suorittamistaan palveluksista, mutta kiistänyt olleensa natsi.[7][4] Useat ovat kuitenkin tämän jälkeen pitäneet lausuntoja riittämättöminä tai puutteellisina, ja esimerkiksi Leo Bogart esitti New York Timesissa kriittisesti, ettei Noelle-Neumann tunnustanut omaa poliittista taustaansa, tai sen vaikutusta hänen urallaan julkisen mielipiteen tutkimuksessa.[8] Chicagon yliopiston valtiotieteiden professori John Mearsheimer kirjoitti The New York Times -lehdessä 16. joulukuuta 1991: "[Noelle-Neumann] on myöntänyt, että hän ei ollut vihamielinen natseille ennen vuotta 1940. Hän sanoo olevansa natsivastainen vuoden 1940 jälkeen, mutta ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että hän olisi esittänyt natseja kohtaan silloin kritiikkiä. Vuosina 1938–41 hän kirjoitti paljon antisemitistisiä tekstejä, mutta ei ollut mitään perusteita, miksi hänen olisi ollut pakko kirjoittaa juuri niin. Hän kysyi antisemitistisistä kirjoituksistaan ja kertoi minulle: "En ole koskaan kirjoittanut elämässäni mitään sellaista, mitä en uskoisi olevan totta." Vuonna 1992 Chicagon yliopiston opiskelijat järjestivät mielenilmauksen vastustaen Noelle-Neumannin paluuta yliopistoon luennoimaan[9], ja vuonna 1992 useat yliopiston jäsenet kirjoittivat kriittisen kannanoton tyytymättömyydestään Noelle-Neumannin julkisiin ulostuloihin.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Scientific Work: Introduction noelle-neumann.de.
- ↑ University Studies noelle-neumann.de.
- ↑ The Institut für Demoskopie Allensbach: Summary ifd-allensbach.de. (englanniksi)
- ↑ a b c d David Childs: Elisabeth Noelle Neumann: Pioneer of public-opinion polling and market research Independent. 23. lokakuuta 2011. (englanniksi)
- ↑ William H. Honan: U.S. Professor's Criticism of German Scholar's Work Stirs Controversy The New York Times. 27. elokuuta, 1997. (englanniksi)
- ↑ University studies: Berlin 1935-36 noelle-neumann.de.
- ↑ Elisabeth Noelle-Neumann: Accused Professor Was Not a Nazi New York Times. 14. joulukuuta 1991.
- ↑ Leo Bogart: Professor's Own Nazi Past Accuses Her New York Times. 28. joulukuuta, 1991.
- ↑ D. Wertheimer: Student protest planned with return of Noelle-Neumann to the U of C. Chicago Jewish Star, 13. maaliskuuta 1992.
- ↑ The Noelle-Neumann Case Commentary Magazine. huhtikuu 1992. Arkistoitu 19.7.2021. Viitattu 19.7.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wilhelm Haumann: On the way to the year 2020: Memories of Elisabeth Noelle-Neumann. (pdf) (englanniksi) Institute for Demoscopy, Allensbach 2018.
- https://www.noelle-neumann-leaks.net/(saksaksi)
- Elisabeth Noelle-Neumann natsipropagandan tekijänä Yhdysvaltojen sanomalehdissä, 1938 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
