Elisabet Wittfooth

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elisabeth Wittfooth (synt. Tottie 1716 Tukholma – 3. lokakuuta 1791 Turku) oli suomalainen yrittäjä, laivanvarustaja ja kauppahuoneen johtaja. Hän otti haltuunsa edesmenneen puolisonsa Wittfoothska- yhtiöt ja hoiti niitä kuolemaansa asti. Hän oli myös perusti useita yrityksiä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet Wittfooth oli merkittävään tukholmalaiseen Tottien kauppahuonesukuun kuuluvan kauppias Thomas Tottien tytär. Hän muutti Tukholmasta Turkuun avioiduttuaan Gustaf Adolf Wittfoothin kanssa. Hänen miehensä hampurilaista alkuperää oleva suku oli asettunut Turkuun Tukholmasta 1600-luvulla. Miehen äiti Catharina Havemann oli kuitenkin Viipurista. Perheeseen kuului kolme lasta miehen ensimmäisestä avioliitosta ja yhdessä pariskunta sai viisi poikaa.[1]

Miehensä kuoleman jälkeen hän sai luvan ottaa miehensä liiketoiminnan haltuunsa. Naisena Elisabet Wittfooth ei voinut suorittaa kauppatutkintoa eikä saada omissa nimissään porvarisoikeuksia. Sen sijaan hän kävi kauppaa mieheltään perimiensä oikeuksien varassa ja säilyttämällä kuolinpesän jakamattomana. Viimeisten vuosiensa aikana hänen poikansa Tomas Wittfooth (1742–1804) auttoi häntä liiketoimissa ja otti ne haltuunsa hänen kuolemansa jälkeen. Elisabet Wittfoothin omaisuuden arvo oli kuolinhetkellä 34 594 riksiä.[1]

Liiketoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet Wittfooth omisti osuuksia suolavarastossa, satamalaituripaikan Beckholmenin satamassa, varaston, kaupungin ensimmäisen sokeritehtaan, purjekangastehtaan sekä useita aluksia ja sahoja, osuuksia useissa turkulaisissa laivanvarustusyhtymissä, tuontisuolaa, tupakanlehtiä ja viljaa sekä toi viljaa ja puuta. Hän huolehti kaupunginkellarista Turussa vuosina 1758–1777, vuodesta 1770 yhdessä Anna Elisabeth Baerin kanssa. Hän perusti vuonna 1763 tupakkatehtaan, joka oli kaupungin toinen ja menestyksekkäin. Sillä oli 70 työntekijää 1780-luvulla.

Elisabet Wittfooth hankki osuudet 1763 valmistuneeseen fregatti Printz Friedericiin, 1764 valmistuneeseen priki Stor-Fursten af Finlandiin, 1773 valmistuneeseen fregatti Libertas Gustavianaan, 1774 rakennettuun fregatti Sophia Christinaan ja 1780 valmistuneeseen fregatti Marsiin. Lisäksi hän oli perinyt mieheltään osuudet ainakin kolmeen fregattiin.[1][2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kirsi Vainio-Korhonen: Wittfooth, Elisabet (1716 - 1791) kansallisbiografia.fi. Viitattu 7.3.2019.
  2. Kirsi Vainio-Korhonen: WITTFOOTH, Elisabet www.blf.fi. SLS. Viitattu 7.3.2019.