Elina Vähälä
| Elina Vähälä | |
|---|---|
 Elina Vähälä Nobelin rauhanpalkintokonsertissa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1975 Iowa City, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Soittimet | viulu |
| Levy-yhtiöt | Alba, BIS |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elina Vähälä (s. 15. lokakuuta 1975 Iowa City, Yhdysvallat) on suomalainen viulisti.
Vähälä aloitti viuluopintonsa 3-vuotiaana Päijät-Hämeen konservatoriossa, jossa hän opiskeli Seppo Reinikaisen ja Pertti Sutisen johdolla. Kuhmon Viulukoulussa Vähälän opettajina olivat Zinaida Gilels, Ilja Grubert ja Pavel Vernikov. Sibelius-Akatemiassa häntä opetti Tuomas Haapanen. Vähälä on opiskellut myös Ana Chumachencon yksityisoppilaana.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elina Vähälä suoritti solistidebyyttinsä 12-vuotiaana, orkesterina nykyinen Sinfonia Lahti. Hän on ollut myös Lahden orkesterin ”Vuoden Nuori Solisti” kaudella 1993–1994. Elina Vähälä on Young Concert Artists -kilpailun voittaja vuodelta 1999. Hän piti samana vuonna New Yorkin ensikonsertin, josta The New York Times antoi erinomaisen arvion. Vähälä on sittemmin konsertoinut laajalti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa sekä Euroopan maissa solistina ja kamarimuusikkona.
Säveltäjät Aulis Sallinen ja Curtis Curtis-Smith ovat kirjoittaneet Elina Vähälälle ja pianisti-kapellimestari Ralf Gothónille kaksoiskonsertot. Vähälä oli myös John Coriglianon viulukonserton Punainen viulu Pohjoismaiden kantaesityksen solisti. Vähälä on kantaesittänyt ja levyttänyt BIS-levymerkille vuonna 2012 Jaakko Kuusistolta tilaamansa viulukonserton.
Syyskuussa 2015 Vähälä soitti erittäin harvoin esitetyn Sibeliuksen viulukonserton varhaisversion Hannu Linnun johtaman Radion sinfoniaorkesterin kanssa.
Vähälä on ollut Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin perustajajäsen ja konserttimestari sekä taiteellisen suunnitteluryhmän jäsen. Vähälä on levyttänyt kaikki Joseph Haydnin viulukonsertot Alba-levymerkille Virtuosi di Kuhmon kanssa[1].
Vähälä toimi viulumusiikin professorina Detmoldin musiikkikorkeakoulussa Saksassa vuosina 2009–2012 ja Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa vuosina 2012–2019.[2] Vähälä on tällä hetkellä Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopiston (MDW) professori. Hän on Viuluakatemia Ry:n perustajajäsen. Viuluakatemia tarjoaa mestarikurssimuotoista koulutusta nuorille suomalaisille erityislahjakkaille viulisteille.[3]
Vähälä on soittanut Suomen Kulttuurirahaston omistamalla viululla, jota luultiin syksyyn 2011 saakka Antonio Stradivarin rakentamaksi vuodelta 1678.[4] Vuoden 2012 tietojen mukaan viulun rakentaja on Amati[5]. Tällä hetkellä Vähälän soitin on Giovanni Battista Guadagnini vuodelta 1780[6].
Vuonna 2020 Elina Vähälä oli Kuopion viulukilpailussa kolmatta kertaa tuomariston jäsenenä, tällä kertaa puheenjohtajana.[7]
Elina Vähälä ja Jukka Perko nimitettiin toukokuussa 2020 Oulun Musiikkijuhlien taiteellisiksi johtajiksi kauden 2021 jälkeen.[8]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elina Vähälä oli vuosina 1999–2013 naimisissa Ralf Gothónin kanssa[9] ja on konsertoinut laajalti tämän kanssa.[10]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Red Violin (BIS, 2013)
Lähde: [11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Joseph Haydn Violin Concertos – Alba Records Alba. Arkistoitu 28.3.2016. Viitattu 18.3.2016.
- ↑ Hochschule für Musik Karlsruhe – University of Music Karlsruhe. Arkistoitu 2.7.2015. Viitattu 18.3.2016.
- ↑ Janne Malmivaarasta Turun konservatorion yliopettaja ts.fi. Viitattu 14.5.2020.
- ↑ Vähälä, Elina: Elina Vähälä – Biografia Kotisivut. Arkistoitu 10.7.2011. Viitattu 6.9.2008.
- ↑ Kulttuurirahaston Stradivarius paljastui Amatiksi – arvo puolittui (Kulttuuri) Yle Uutiset. 3.11.2011 (päivitetty 8.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 13.6.2016.
- ↑ Elina Vähälä Sublime Music Agency. Arkistoitu 26.3.2016. Viitattu 18.3.2016.
- ↑ Mattila, Mattias: Youtube on muusikolle inspiraation lähde, mutta kaikkea näkemäänsä ei kannata matkia – Kuopion viulukilpailun tuomari Elina Vähälä: ”Pitää osata olla lähdekriittinen” Yle Uutiset. 11.1.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Oulun Musiikkijuhlien taiteellisiksi johtajiksi vuoden 2021 festivaalin jälkeen Elina Vähälä ja Jukka Perko omj.fi. Viitattu 13.5.2020.
- ↑ Kuka kukin on 2011, s. 136. Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ Elina Vähälä eron jälkeen Gloria. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu . Viitattu 11.1.2014.
- ↑ The Red Violin – Concertos by Corigliano & Kuusisto BIS Records AB. Arkistoitu 13.1.2018. Viitattu 12.1.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elina Vähälä Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut
- Elina Vähälä, violinist toukokuu 2011. Dispeker Artists. Arkistoitu 28.9.2011. Viitattu 11.11.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
