Elin Wägner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elin Wägner

Elin Matilda Elisabet Wägner (16. toukokuuta 1882 Lund Ruotsi7. tammikuuta 1949 Rösås, Växjö Kronobergin lääni)[1] oli ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja feministi. Hän oli Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1944.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wägner syntyi Lundissa, ja hänen vanhempansa olivat rehtori, filosofian tohtori Sven Wägner ja Anna Mathilda Elisabeth, o.s. Ekedahl. Äiti oli papin tytär Tolgista Smålandista, ja hän kuoli jo varhain[2]. Wägnerin veli oli toimittaja Harald Wägner ja veljentytär Ria Wägner. Äidin kuoltua perhe muutti Nyköpingiin ja lopulta Helsinkiinlähde?. Elinillä, Esterillä ja Haraldilla oli kaksi puoli-sisarusta, ja taloudellinen tilanne kotona oli tiukkaa. Wägneriä helpotti kesät Tolgassa sekä kirjojen maailma, ja käytyään tyttökoulun loppuun Wägner päättikin ryhtyä toimittajaksi ja naisten asioiden ajajaksi.[3] Hän sai töitä Helsingfors-Posten -lehdestä ensin kirja-arvostelijana, novellikirjoittajana ja kolumnistina, ja lopulta sanomalehden vakituisena työntekijänä.[2] Vuonna 1907 Wäger muutti Tukholmaan saatuaan vakituisen työpaikan Idun-lehdessä, joka oli oman aikansa radikaali julkaisu. Äänioikeuskysymys oli erittäin ajankohtainen ja sille annettiin paljon tilaa. Samanaikaisesti kokopäiväisen työnsä ohessa Elin toimitti sarjoja ja artikkeleita Dagens Nyheterille. Vuonna 1908 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa.[2]

Vuosina 1910–1922 Wägner oli naimisissa kirjallisuuskriitikko John Landquistin kanssa.[4]

Vastavihityt Elin Wägner ja John Landquist.

Wägnerin kaunokirjalliset teokset käsittelevät naisten oikeuksia, äänioikeutta, rauhankysymyksiä, yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä. Hänet luetaan niin sanottuihin kymmenluvun kirjailijoihin. Hänen kirjoitustyylinsä oli nokkelaa ja huvittavaa, vaikka persoonaltaan hän olikin pidättyväinen.[3] Hänet muistetaan erityisesti naisten äänioikeuden puolestapuhujana ja että hän oli mukana perustamassa Ruotsin Pelastakaa Lapset -järjestöä 1919.[2]

Wägner oli Samfundet De Nion jäsen vuodesta 1937 ja Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1944.[3]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kamillan avioliitto, Kirja, 1919 (Camillas äktenskap, 1915)
  • Konttorityttöjen kohtaloita, Osuuskunta Työläisnainen, 1913
  • Pohjoistullin tyttösakki, Elisabetin aikakirja, Gummerus, 1919 (Norrtullsligan, 1908)
  • Pääskyset lentävät korkealla, romaani, Gemma,1945 (Svalorna flyga högt)
  • Ristiportti, romaani, WSOY, 1945 (Vändkorset)
  • Selma Lagerlöf, elämäkerta, WSOY, 1944 (alkuteokset Selma Lagerlöf. I: Från Mårbacka till Jerusalem (1942) ; Selma Lagerlöf. II: Från Jerusalem till Mårbacka (1943).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elin Wägner skrev om kvinnors arbetsförhållanden Stockholmskällan. (ruotsiksi)
  2. a b c d Gunnela Björk: Elin Wägner – fred och feminism Populär Historia. 30. lokakuuta 2018. (ruotsiksi)
  3. a b c Elin Wägner The History of Nordic Women’s Literature.
  4. Elin Wägner in English elinwagner.se. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boel Hackman (2005). Boel Hackman om Elin Wägner. Stockholm: Bonniers. ISBN 91-0-058055-4.
  • Ulla Isaksson & Erik Hjalmar Linder (1977). Elin Wägner. Amason med två bröst. 1882-1922. Stockholm: Bonniers. ISBN 91-0-041743-2.
  • Ulla Isaksson & Erik Hjalmar Linder (1980). Elin Wägner. Dotter av moder jord. 1922-1949. Stockholm: Bonniers. ISBN 91-0-044977-6.
  • Peter Bexell, "Jonas Ekedahl och Elin Wägners andliga arv." Kyrkoliv i 1800-talets Sverige (2007) Skellefteå: Artos. ISBN 978-91-7580-344-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]