Elin Skövdeläinen

Skövden Pyhän Helenan kirkko on omistettu Elin Skövdeläiselle.

Elin (tai Helena) Skövdeläinen (lat. Helena Schedvicensis) oli 1100-luvulla elänyt ruotsalainen ylhäisönainen. Häntä on Pohjoismaissa kunnioitettu ns. paikallispyhimyksenä. Väitteelle, että paavi Aleksanteri III olisi kanonisoinut hänet, ei ole löytynyt todisteita.

Elämä ja kuolema

Elinistä ei ole tietoa aikalaislähteissä. Hänestä tunnetaan vain hänen elämästään ja marttyyrikuolemastaan kertova latinan- ja muinaisruotsinkielisinä versioina säilynyt legenda, joka lienee valmistunut viimeistään 1200-luvun jälkipuoliskolla. Sen mukaan Elin (Helena) oli ylhäissukuinen nainen, joka leskeksi jäätyään omistautui laupeudentöille ja hartaudenharjoitukselle. Elinin tytär oli naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa, joka pahoinpiteli häntä, ja emäntänsä avuksi tullut palvelija tappoi miehen. Eliniä syytettiin vävynsä surmasta, hän lähti pyhiinvaellukselle Pyhään maahan, mutta sieltä palatessaan hänet surmattiin matkalla Götenen kirkon vihkiäisiin. Hänen kuolemansa jälkeen hänen verensä ja esirukouksensa saivat aikaan ihmeitä ja paransivat sairaita. Legenda sisältää selviä lainauksia muista legendoista, ja on jopa epäilty, että Eliniä ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Luultavasti legendan taustalla on kuitenkin jollakin lailla Skövdeen kytkeytyvä todellinen henkilö.

Pyhän Elinin kultti

Elinin nimi mainitaan ensi kertaa Skaran piispan Brynolf Algotssonin säädöksessä vuodelta 1281, jossa määrätään rangaistuksia pahoinpitelyistä tai miestapoista ”Skövdessä Elininmessun (Elinsmässa) päivänä”. Tuolloin Skövdessä on siis jo vietetty Pyhän Elinin päivää kirkollisena juhlapäivänä. 1300-luvulta lähtien tiedetään Skövdessä olleen hänelle omistettu kirkko, jossa säilytettiin myös hänen pyhäinjäännöslipastaan (reformaation jälkeen jäännökset haudattiin arkkipiispa Abraham Angermannuksen määräyksestä 1596). Myöhäiskeskiajalla Elinin muistopäivä mainitaan vuoden merkittävien juhlapyhien joukossa, ja Eliniä pidettiin yhtenä Ruotsin valtakunnan suojeluspyhimyksistä.

Pyhä Elin Skövden kunnan vaakunassa.

Elin oli koko keskiajan Länsi-Götanmaan suosituin kotimainen pyhimys, ja hänen kulttinsa levisi myös muihin Pohjoismaihin. Tanskassa häneen yhdistettiin taru ”Helle Lenestä”, johon liittyy Tidsvildessä sijaitseva ”Lenen lähde”, Lenekilde. Sinne tehtiin pyhiinvaelluksia vielä 1600-luvulla.

Kirkkotaiteessa Elin kuvataan usein pitelemässä miekkaa, jolla hänet surmattiin, ja kirjaa, jonka päällä lepää hänen poikki hakattu sormensa. Hänen kuvansa on Skövden kunnan vaakunassa. Elinin muistopäivää vietettiin Skaran hiippakunnassa 30. heinäkuuta, muualla 31. heinäkuuta, joka sen vuoksi on myös suomalaisessa almanakassa edelleenkin Helenan nimipäivä.