Elfrida Andrée

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elfrida Andrée

Elfrida Andrée (19. helmikuuta 1841 Visby11. tammikuuta 1929 Göteborg) oli ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari sekä Ruotsin ensimmäinen naispuolinen tuomiokirkkourkuri ja sähköttäjä. Hän oli oopperasopraano Fredrika Stenhammarin (1836–80) sisar.

Gotlantilaisen lääkärin tytär Elfrida Andrée kapinoi tietoisesti naisten perinteistä asemaa vastaan yhteiskunnassa. Hän suoritti urkuritutkinnon yksityisoppilaana 1857 ja ajoi isänsä tuella läpi lakimuutoksen, jonka turvin naistenkin sallittiin päästä urkurin virkaan. Pian hän aloitti uuden taistelun naisten hyväksymiseksi lennättimen sähkeiden välittäjiksi. Viiden vuoden poliittisen kampanjoinnin jälkeen Andrée sai uuden lain turvin luvan hakea sähköttäjän virkaa.[1]

Sävellystä Andrée oppi yksityisesti Kööpenhaminassa tanskalaisen Niels Wilhelm Gaden[1] ja Ruotsissa Ludvig Normanin johdolla, koska ei naisena voinut opiskella musiikkikonservatoriossa.

Vuosina 1861–1867 Andrée toimi Tukholmassa suomalaisseurakunnan ja ranskalaisen reformoidun kirkon urkurina, kunnes 1867 sai viran Göteborgin tuomiokirkon urkurina. Hän hoiti tätä virkaa kuolemaansa asti, joskin oli sairauden takia virkavapaana vuodesta 1921 saakka. Göteborgissa Elfrida Andrée järjesti urkukonsertteja ja noin 800 ”kansankonserttia”, joissa toimi itse kapellimestarina.

Säveltäjänä Andréen läpimurto tapahtui 1879 teoksella Snöfrid, joka on balladi solisteille, kuorolle ja orkesterille. Hän myös johti itse teoksen kantaesityksen. Yli sadan Andréen säilyneen teoksen joukossa on lauluja, piano- ja urkukappaleita (mm. kaksi urkusinfoniaa), kuoroteoksia, kamari- ja orkesterimusiikkia (mm. kaksi sinfoniaa) sekä ooppera Fritiofs saga (1894-95),[1] jonka libreton laati Selma Lagerlöf Esaias Tegnerin runoelman pohjalta. Oopperaa ei ole koskaan esitetty kokonaisuudessaan, mutta siitä on levytetty säveltäjän koostama orkesterisarja. Muita Andréen levytettyjä sävellyksiä ovat toinen sinfonia sekä kaksi urkusinfoniaa.

Monia Andréen teoksista ei esitetty ainakaan hänen elinaikanaan. Jälkipolvet arvostavat usein eniten hänen kamarimusiikkiteoksiaan, kuten pianokvintettoa ja kahta pianotrioa.

Keskeisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fritiofs saga, ooppera (1894-95)
  • Snöfrid, balladi solisteille, kuorolle ja orkesterille (1879)
  • Svensk mässa nr 1 solisteille, seka- ja lapsikuorolle, jousiorkesterille, harpulle ja uruille (1902)
  • Svensk mässa nr 2 sekakuorolle, kahdelle lapsikuorolle, solisteille, orkesterille ja uruille (1903)
  • 1. sinfonia C-duuri (1868-69)
  • 2. sinfonia a-molli (1879)
  • Fritiof-sarja
  • Andante quasi recitativo jousiorkesterille (1877)
  • 1. urkusinfonia h-molli (1891)
  • 2. urkusinfonia Es-duuri uruille ja vaskipuhaltimille (1892)
  • Pianotrio c-molli (1860)
  • Pianokvintetto e-molli (1865)
  • Pianokvartetto a-molli (1865)
  • Pianotrio g-moll (1883 tai 1884)
  • Jousikvartetto d-molli (1887)
  • Sommarminnen från Bjurslätt jousiorkesterille tai -kvintetille

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jacobsson, Stig; Svenska Tonsättare. Diskografi. 1985
  • Öhrström, Eva: Elfrida Andrée. Ett levnadsöde, Prisma Förlag, 1999. ISBN 91-518-3488-x
  • Göteborgsutställningen 1923; Hågkomster och framtidsspår, Warne Förlag, 2006, ISBN 978-91-85597-02-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pirkko Moisala ja Riitta Valkeila: Musiikin toinen sukupuoli, Naissäveltäjiä keskiajalta nykyaikaan, s. 189–190. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3937-8.