Elam

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Elamilaiset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elam
𒁹𒄬𒆷𒁶𒋾
n. 2900–593 eaa.

Elamin valtakunta punaisella.
Elamin valtakunta punaisella.

Kieli elamin kieli
Seuraaja(t) Akhaimenidien valtakunta

Elam (elamiksi 𒁹𒄬𒆷𒁶𒋾, Haltamti; sumeriksi 𒉏𒈠𒆠, NIM.MAki; hepr. ‏עֵילָם‎, ʿÊlām; muinaispersiaksi 𐎢𐎺𐎩, Ūvja; klassississa teksteissä Susiana, m.kreik. Σουσιανή, Sousiānḗ) oli muinaisiranilainen valtio nykyisessä Iranin Khūzestānissa, Etelä-Irakista hieman itään Persianlahden pohjukassa. Elam vaikutti alueen historiaan noin 3200–645 eaa., muun muassa valloittamalla usein Sumerin tai Babylonian, ja oli myös näiden maiden pahin vihollinen. Elamin alue jakautui pääkaupungin Susan ympärillä olevaan Susianan tasankoon, ja Anshaniin Susasta kaakkoon.

Elamista yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elamilaiset käyttivät itse maastaan nimeä Haltamti tai myöhemmin Atamti. Yleensä käytetty nimi Elam on akkadiksi vuorimaa. Elam jakautui kahteen osaan, läntisellä tasangolla olevaan Susianaan ja idässä tai kaakossa olevaan vuoristoiseen Anshaniin. Susianassa viljeltiin maata, sen halki virtasi jokia ja sinne kaivettiin kanavia. Tasangolla oli monia kaupunkeja, muun muassa Susa sekä Karkheh. Susianan tasanko on hirvittävän kuuma kesällä, alueen nykyiset asukkaat oleskelevat siellä päivisin kellareissa, ja kaduilla viihtyvät vain sisiliskot ja käärmeet. Lämpötila voi päivällä auringossa olla 50 °C, ja kadun pinnassa tai autossa 70 °C.lähde? Anshanin vuoristo on Persianlahdesta pohjoiseen, ja se oli muinoin tärkeä kiven, metallien ja puutavaran lähde. Anshanin asukkaat olivat voimakkaita ja ruskeaihoisia, Susianan asukkaat pienikokoisia. Monet Elamin kuninkaat tulivat vuoristoisesta Anshanista. Susianasta pohjoiseen olevassa vuoristossa oli Shimashin kaupunki.

Elam tuli varhain korkeakulttuurin piiriin. Elam tuotti puuta, lapis lazuli -nimistä sinistä korukiveä, rakennuskiviä, malmeja. Susan kautta meni kauppareitti Sistaniin, Belutshistaniin, Afganistaniin ja Iraniin.

Nykyarkeologia ei ole pystynyt paikantamaan kaikkia tärkeitä elamilaisia kaupunkeja. Muinaisista kaupungeista muun muassa Awan ja Shimash ovat paikantamatta. Zhonga Zhambil, Haft Tepe ja Anshan-nimisiä paikkoja on tutkittu kaivamalla. Anshan sijaitsee luultavimmin Tepe Malyan (Tal-i Malyan) 36 km luoteeseen nykyisestä Šīrāzin kaupungista.

Elamilaiset kehittivät oman kirjoituksensa, niin sanotun protoelamilaisen viivakirjoituksen, ennen kuin omaksuivat nuolenpääkirjoituksen. Elamin kieli ei liity mihinkään tunnettuun kieliperheeseen. Jotkut uskovat elamin kielen olevan sukua Intian alueen dravidakielille.[1]

Iranin varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Iranin varhaishistoria

Iranin historia alkaa paleoliittisella metsästyskulttuurilla, ajanjaksolla, joka tunnetaan huonosti. Iranista on löydetty noin 800 000 vuotta vanhoja alkuihmisen jäänteitä, ja jääkauden ajoilta merkkejä Neandertalin ihmisestä 85 000–40 000 vuotta sitten.lähde? Noin 100 000 vuotta sitten nykyihminen saapui Iraniin tuoden myöhäispaleoliittisen kulttuurin, joka jatkui jääkauden lopuilla epipaleoliittisena kulttuurina. Varhaisin ehkä epipaleoliittinen kulttuuri oli Zarzian kulttuuri.[2] Iraniin luultavasti levisi lännestä Levantista ja Syyriasta neoliittinen maanviljely. Varhaisneoliittisella ajalla noin 8700–7500 eaa. ilmestyi neliömäisiä taloja ja viljelyä Ali Koshiin Iraniin. Polttamattomasta savesta tehtiin karkeita eläinten ja ihmisten pienoiskuvia. Ihmisillä oli koruja, kalloja oli harkitusti muokattu. Hautaukset tehtiin talojen tai kylässä olevan asumattoman kohdan alle. Kalkkikivestä tehtiin muun muassa huhmareita, piikivestä terätyökaluja.

Seuraavassa vaiheessa saviastiat saapuivat alueelle. Iraniin syntyi oma kulttuuri Zagrosvuorten itäpuolelle Karkheh-joen latvojen pohjoispuolelle 7500–5600 radiohiilivuotta eaa., jota joskus sanotaan Kermanshahin kulttuuriksi tai itäiseksi M´lefaatin kulttuuriksi 9200 kalenterivuotta sitten.[2] Siihen liittyvät Länsi-Iranin Sarab, Asiab, Ganj-e Dareh (Genj-Dareh) ja Abdul Hosein. Guraninselvennä keramiikka on ajalta 7500–6900 kalenterivuotta eaa. [3] Joidenkin mielestä Induksen kulttuurin luojat "mlecchat" levittäytyivät neoliittisella kaudella Iranin yli itään joskus 7000–5000 eaa.[2] Noin 6000 eaa. maatalouskylät olivat laajalle levinneitä Iranin seuduilla: Tepe Sabz Khūzestānissa, Hajji Firuz Azerbaidžanissa, Godin Tepe VII luoteisessa Luristanissa, Tepe Sialk I suuren suola-aavikon reunalla ja Tepe Yahya VI C-E. lounaassa. Pohjaltaan yhtenäinen - toki alueellisin muunnelmin joiltain osin hajanainen - kulttuurialue vallitsi laajalla alueella Iranissa, Afganistanissa, Belutšistanissa, Turkmenistanin ja Uzbekistanin seuduilla sekä Irakissa (Mesopotamia). Kivi-kuparikausi vallitsi 5500–3500 eaa.

Elamin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esi-Elam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tepe Sialk edustaa vanhinta Elamin alueen kulttuuria noin vuodelta 5000 ennen ajanlaskun alkua. Susa I -keramiikkaa esiintyi noin 4000–3500 eaa. Se on Ubaid-kauden ja varhaisten Uruk-vaikutteiden aikaista. Susa II -keramiikan kaudessa näkyy myöhäisten Uruk-vaikutteiden (3500–3100 eaa.) vaikutus: kaupungistuminen ja kirjoitus sekä savipalloissa että tauluissa.

Kolmas vuosituhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Susa III-kaudella (3100–2900 eaa.) syntyi varhainen Elamin valtio. Elam mainitaan sumerilaisissa kirjoituksissa ensi kerran noin vuonna 2700 ennen ajanlaskun alkua nimellä NIM, vuorimaa. Awanin dynastia vaikutti 2500–2240 eaa., jolloin hallitsi Kutik-Inshushinnak. Seuraava Shimashin dynastia nousi noin 2030. Urin kolmannen dynastian Šulgi valloitti Elamin hetkeksi. Ibbi-Sinin aikana Elam kapinoi. Amorilaiset hyökkäilivät ja hävittivät Sumeria, jossa oli nälkää. Elamilaisten kuninkaan Kindattun armeija hävitti ja ryösti Urin yhdessä shimashilaisten heimojen kanssa ehkä 2004/1940 eaa. Sumerin viimeinen kuningas Ibbi-sin vietiin vankina Elamiin.

Vanhan Babylonian aikoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 1900–1770 eaa. nousi Elamissa valtaan Epartin dynastia.

Raamatussa mainitaan Aabrahamin aikoihin - joskus noin 1800 eaa. - Elamissa vallineen Kedorlaomer-nimisen kuninkaan, joka saattaisi vastata Kudur Lagamar -nimimuotoa, joka tarkoittaa "Lagamarin palvelijaa". Tämän nimistä kuningasta ei kuitenkaan historia tunne. Vanhan Babylonian suurvallan rakentaja ja lainsäätäjä Hammurabi hyökkäsi Elamiin valloittaen maan. Hammurabin pojan Samsu-Ilunan aikana Elam vapautui, ja seuraavan Babylonian hallitsijan aikana Elamin kuningas Kutir-Nahhunte I hyökkäsi takaisin hävittäen Babylonin pahoin. Vuoristosta tulleet kassiitit lienevät hyökänneet Elamiin, koska kirjoitetut lähteet katkeavat sekä Babyloniassa että Elamissa joksikin aikaa.

Keski-Elamin igehalkidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elamiin perustettiin noin 1500 eaa. kidinuidien dynastia, joka kesti vuoteen 1400 eaa. Noin 1400 eaa. nousi igehalkidien dynastia. Sen ensimmäinen kuningas oli Ige-halki. Tällä kaudella vahva kuningas Untaš-Napiriša rakennutti Dur Untashin eli Tšogha Zanbilin kaupungin, jonne rakennutti suuren temppelin ja sen keskelle porraspyramidin, zikkuratin. Zikkurat, temppeli ja koko kaupunki ympäröitiin kukin vahvalla muurilla. Kuninkaan palatsi oli temppelin ulkopuolella kaupungin sisällä. Pienempiä temppeleitä oli temppelin muurin ja palatsin muurin välillä. Hautoja oli maanalaisissa kammioissa. Untaš-Napirišan jälkeiset kuninkaat eivät jatkaneet näitä suuritöisiä rakennustöitä. Vuonna 1270 eaa. Elam ulottui kuningas Hupannumenan johdolla Persianlahdelle asti.

Vuosina 1210–1100 eaa. hallitsivat shutrukidit, jotka tekivät Elamista mahtavan. Noin vuonna 1160 eaa. Elamin Shutruk Nahhunte I perusti suurvallan. Hän hyökkäsi Babyloniaan, ja kaatoi kuningas Zababa-shuma-iddinin. Babyloniasta varastettiin muun muassa Hammurabin laintaulu, Naramsinin voitonkivi, ja Hammurabin rintakuva, koska Shutruk-Nahhuntella oli tapana keräillä vihollismaista ja omasta maastakin patsaita palatsiinsa.[4]. Babylonian valtaistuimelle nousi Shutruk Nahhunten poika Kutir Nahhunte vain kolmeksi vuodeksi. Kutir Nahhunte ehti olla jonkin aikaa myös koko Elamin kuninkaana. Elamin suurvaltaa laajensi edelleen Shilhak Inshushinak joka hallitsi 1155–1135 (tai 1150-1120) eaa. Hän väitti ryöstäneensä 31 kaupunkia ja tunkeutui pohjoiseen Assyriaan Kirkukiin asti.[5]

Elamista tehtiin monia sotaretkiä Babyloniaan. Isinin kaupungista tuli Babylonian vastarintapesäke. Siellä nousi Ninurtanadinshum, joka hyökkäsi Assyriaan. Babylonian oma kuningas Nebukadnessar I voitti Elamin 1120. Elamin Namar liitettiin Babyloniaan. Elam uhkasi kuitenkin vielä tämänkin jälkeen Babyloniaa.

Uus-Elam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 743–645 eaa. Elam oli niin sanottu Uus-Elam, jonka Assyria lopulta valloitti. Tämän jälkeen aluetta hallitsivat meedialaiset ja persialaiset.

Elamin historian kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elamin kulttuuria, Izeh, entinen Ayapir, Khuzestan, Iran
Susiana a-Susiana
d-kausi 6000–4000 eaa. Susiana a[6] vastaa Pohjois-Mesopotamian Hassunan kulttuuria
Susiana b Samarran kulttuuri, Ubaid 1
Susiana c Halaf, Ubaidin kulttuurin vaihe 2
Susiana d Ubaid 3 (joka laajennut pohjoiseen)
Susa-kausi n. 4000–3200 eaa.
Susa I 4000–3700/3500 eaa. omatyylisensä ce, kerrostumat 22-17 , Susa A, B tasanne ja rakennelmia Susa A Ubaid 4, Pohjois-Mesopotamian varhainen Gawra
Susa B Ubaid 4 – Uruk
Susa II 3700/3500–3200 eaa. (Urukin vaikutus), Susa C? Susa C Uruk-Jamdat Nasr kausien välissä
Protoelamilainen: n. 3200–2700 eaa.
Vanha Elam n. 2700–1600 eaa.
(Epartin dynastiaan asti) Susa D vastaa Sumerin varhaisdynastista
Awanin kuninkaat
Shimashkin kuninkaat
Keski-Elam n. 1500–1100 eaa. Anzaniittien dynastia babylonialaisten Susan retkeen asti
Uus-Elam
n. 1100–539 eaa. persialaisvalloitukseen asti Uus-Elam I 1100–770 eaa. niukasti tietoja, Elamin ja Babylonian liitto?
Uus-Elam II 770­–646 eaa.
Uus-Elam III 646–­539 eaa.


Iranin alueen muinaisia löytöpaikkoja ja sivilisaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin laajalla alueella (ja Iranin lähialueilla) oli Elemin lisäksi monia muita alueita ja kulttuureja.

Länsi-Iranissa
Godin Tepe
Tepe Giyan
Tepe Ozbaki
Tepe Sialk
Pohjois-Iranissa
Tureng Tepe
Tepe Hissar
Keski- ja Etelä-Iranissa
Shahdad
Tall-e Bakun
Tepe Yahya
Kunar Sandal

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.kavehfarrokh.com/wp-content/uploads/2009/07/elamitedravidian.pdf
  2. a b c Les Mlecchas (ranskaksi)
  3. http://www.comp-archaeology.org/NearEastChronologyTableCAWEB.jpg
  4. Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri. Otava 1967.lähde tarkemmin?
  5. Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971, sivu 414.
  6. http://www.anaviangallery.com/timeline1.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elam.