Eksokuu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taiteilijan näkemys MOA-2011-BLG-262 – järjestelmästä. Mahdollinen ehdokas eksoplaneetasta, jolla olisi kuu.

Eksokuu on aurinkokunnan ulkopuolella sijaitseva eli ekstrasolaarinen luonnollinen satelliitti, joka kiertää jotain muuta ekstrasolaarista taivaankappaletta. Yhtään varmistettua tapausta eksokuusta ei ole toistaiseksi löydetty.[1]

Kuiden tutkimuksista aurinkokunnassa on päätelty eksokuidenkin olevan yleisiä muissa planeettakunnissa. Valtaosa havaituista eksoplaneetoista on jättiläisplaneettoja ja Aurinkokunnassa olevilla jättiläisplaneetoilla on runsaasti kuita (Katso Jupiterin kuut, Saturnuksen kuut, Uranuksen kuut ja Saturnuksen kuut). Tämän perusteella vaikuttaa järkeenkäyvältä otaksua, että eksokuut ovat yhtä yleisiä.

Perinteisesti kuiden ymmärretään kiertävän planeettaa, mutta IAU:n 2022 eksoplaneetta suosituksen[2][3] mukaan ruskea kääpiö ja ruskea alikääpiö eivät ole planeettoja. Kuitenkin näillä taivaankappaleilla on kuita, joten eksokuun ei tarvitse kiertää planeettaa.

Vuonna 2014 on ehkä voitu alustavasti löytää eksokuun kaltainen taivaankappale.[4][5] Ongelmana eksokuilla on toisinaan vuorovesivoimista johtuva ylikuumeneminen, joka kuiden elinkelpoisuuden kannalta tarkasteltuna vähentää elämän syntymistä.[6][7] Myös vuonna 2015 on havaittu mahdollinen ehdokas eksokuuksi.[8][9] Kuitenkin ne vaativat lisätutkimuksia, koska eksokuiden löytäminen perinteisillä eksoplaneettojen etsintämenetelmillä on hyvin vaikeaa, koska kuut ovat kooltaan ja massaltaan pieniä.[10]

»1. Tähtiä, ruskeita kääpiöitä tai tähtien jäänteitä kiertävät taivaankappaleet, joiden todellinen massa on alle deuteriumin ydinfuusion rajamassan — (tällä hetkellä lasketaan olevan 13 Jupiterin massaa taivaankappaleille, joilla on auringon metallipitoisuus) — ja joiden massasuhde keskuskappaleeseen on L4/L5-epävakauden alapuolella (M/Mkeskus< 2/(25+) ≈ 1/25), ovat ”planeettoja”, riippumatta siitä, miten ne muodostuivat. Planeetaksi katsottavan eksosolaarisen taivaankappaleen vähimmäismassan ja -koon pitäisi olla sama kuin aurinkokunnassamme käytetty.

2. Tähteä pienemmät kappaleet, joiden tosiasiallinen massa on yli sen massarajan, joka vaaditaan deuteriumin ydinfuusioon, ovat ”ruskeita kääpiöitä” riippumatta tavasta, jolla ne ovat muodostuneet tai missä ne sijaitsevat.

3. Nuorissa tähtijoukoissa vapaasti liikkuvat kappaleet, joiden massat ovat deuteriumin ydinfuusioon vaadittavan massarajan alapuolella, eivät ole ”planeettoja”. Ne ovat sen sijaan ruskeita alikääpiöitä (tai millä tahansa muulla nimityksellä, joka on asianmukaisin).»
([2])

  1. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry: Eksoplaneetat (Kohta: " Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta vielä yhtään eksokuuta.") Ursa. Viitattu 10.1.2016.
  2. a b Commission F2 Exoplanets and the Solar System: Official Working Definition of an Exoplanet: (IAU:n työryhmän suositus planeetan määrittelyyn. Tätä voi käyttää apuvälineenä eksoplaneetan määrittelyssä virallisen määritelmän ohella.) .iau.org. 2022. Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU). Arkistoitu 3.7.2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
  3. Etangs, A. Lecavelier des & Lissauerb, Jack J.: The IAU Working Definition of an Exoplanet. New Astronomy Reviews, 2022,, 94. vsk, nro 101641. Elsevier. doi:10.1016/j.newar.2022.101641. ISSN 1387-6473. Tutkimus verkossa. (PDF) Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
  4. Janne Luotola: Ensimmäinen eksokuu löydetty – vapaana leijuvan planeetan radalta. Tekniikka&Talous, 11.4.2014. Tekniikka&Talous. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.1.2016.
  5. D. P. Bennett, V. Batista, I. A. Bond, C. S. Bennett ja moni muu: MOA-2011-BLG-262Lb: A Sub-Earth-Mass Moon Orbiting aGas Giant Primary or a High Velocity Planetary System in the Galactic Bulge. The Astrophysical Journal, 7.4.2014, 785. vsk, nro 2, s. 155. The Astrophysical Journal. doi:10.1088/0004-637X/785/2/155. Tutkimus. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  6. Mikko Suominen: Eksokuiden elämän on vaikea saada magneettista suojaa. Tähdet ja avaruus, 11.09.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.1.2016.
  7. René Heller ja Jorge I. Zuluaga: Magnetic Shielding of Exomoons Beyond the Circumplanetary Habitable Edge. The Astrophysical Journal Letters, 7.10.2013, 776. vsk, nro 2, s. L33. The Astrophysical Journal Letters. doi:10.1088/2041-8205/776/2/L33. Tutkimus. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  8. Saturnuksen renkaat ovat kääpiöitä näihin renkaisiin verrattuna. Tiede-lehti, 28.1.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.1.2016.
  9. Luotola, Janne: Kirjava yllätys nuorelta tähdeltä - Jättiläismäistä eksoplaneettaa kiertää 37 rengasta ja maapallon kokoinen kuu. Tekniikka&Talous, 28.1.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.1.2016.
  10. Suominen, Mikko: Uusi havaintomenetelmä voi paljastaa ensimmäiset eksokuut. Tähdet ja avaruus,, 13.08.2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.1.2016.