Ekososiaalinen sivistys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen on kestäviin elämäntapoihin ja kulttuurin johtavan yhteiskunnallisen muutoksen toimeenpanija siten, että elämän ekologinen perusta kestää ja ihmisoikeuksien toteutumisen edellytykset säilyvät. Ekososiaalisen sivistyksen arvopohja muodostuu vastuullisuudesta, kohtuullisuudesta ja ihmistenvälisyydestä.

Ekososiaalisen sivistyskäsityksen lähtökohtana on, että mikään inhimillisen elämän osa-alue ei loppujen lopuksi ole irrallinen ja erotettavissa toisista ihmisistä ja luonnosta. Luonnon elinvoimaisuus on ihmisyhteisön olemassaolon edellytys. Talous on luonnonvarojen hyödyntämiseen ja ihmisten panoksiin perustuva väline hyvinvoinnin tavoittelussa.

Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen on seuraamustietoinen. Hän tunnistaa ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen todellisuuden välisiä keskinäisriippuvuuksia ja ymmärtää oman toimintansa vaikutuksia muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Hän myös toimii ymmärryksensä mukaan myötätuntoisesti ja osallisuutta edistäen. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen käyttäytymistä ohjaa tietoisuus siitä, että henkiset, sosiaaliset ja kulttuuriset asiat voivat kasvaa rajattomasti, mutta materiaaliselle kulutukselle maapallo asettaa rajat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mathlin, V. (2019). Ekososiaalinen sivistys perusopetuksen opetussuunnitelmassa opettajien kokemana. Oulu: Oulun yliopisto.
  • Mathlin, V. (2018). Mitä on ekososiaalinen sivistys ja mikä yhteys sillä on sivistyksen käsitteeseen? Oulu: Oulun yliopisto
  • Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84-101
  • Aaltola, E. & Ketola, S. (2017). Empatia. Myötäelämisen tiede. Helsinki: Into
  • Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
  • Salonen, A. & Konkka, J. (2015). An Ecosocial Approach to Well-Being: A Solution to the Wicked Problems in the Era of Anthropocene. Foro de Educación 13(19), 19-34.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Teoksessa Juha Hämäläinen (toim.) * Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25–30.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), 13-26.