Eino Krohn

Eino Leopold Krohn (8. helmikuuta 1902 Helsinki – 18. helmikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija sekä kirjallisuustieteen ja estetiikan professori Turun yliopistossa. Hänen isänsä oli vuori-insinööri Leopold Edward (Leo) Krohn (1871–1948), ja hänen veljiään olivat filosofi Sven Krohn ja kuvataiteilija Alf Krohn. Eino Krohnin lapsista tunnettuja ovat näyttelijä Heidi Krohn ja kirjailijat Aarni Krohn ja Tiina Krohn (ent. Kaila).

Krohn edusti Suomessa fenomenologian ensimmäistä aaltoa 1920-luvulla. Hänet nimitettiin Kirjallisuudentutkijain Seuran kunniajäseneksi vuonna 1962. Krohn oli vuodesta 1920 teosofisen järjestön Ruusu-Ristin jäsen ja toimi siellä useissa tehtävissä, muun muassa sen aikakauslehden päätoimittajana. Hän johti Ruusu-Ristin kirjallisuusseuraa viiden vuosikymmenen ajan ja oli Ruusu-Ristin vt. johtaja vuosina 1982–1983.

Krohn on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Teoksia

• Hiljainen piiri (1927)
• Esteettisen kulttuurin ja kasvatuksen peruskysymyksiä. Sivistys ja tiede 110. Helsinki: WSOY, 1939.
• Draaman estetiikka (1946)
• Henkisen kulttuurimme kohtalo. Aikamme kulttuuri 7. Jyväskylä: [s.n.], 1948.
• Surmaava Eros: Aino Kallaksen kirjailijankuva. Helsingissä: Otava, 1953.
• Esteettinen maailma. (2. korjattu painos 1965). Helsinki: Otava, 1955.
• Esteettisen kulttuurin ja kasvatuksen peruskysymyksiä. 2. korjattu painos. Helsinki: WSOY, 1955.
• Eros ja Narkissos: Johdatus romanttiseen aatevirtaukseen. Helsingissä: Otava, 1956.
• Mitä on romantiikka – klassisuus – tyylirealismi – ekspressionismi – draama – etiikka (epiikka) jne. Helsinki: Otava, 1958.
• Kaksi lukittua lipasta: Tutkielmia kirjallisuuden ja estetiikan alueilta. Porvoo: WSOY, 1961.
• Käännekohtia: Esseitä ja tutkielmia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.