Einari Merikallio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Einari Fredrik Merikallio (vuoteen 1906 Hellman) (29. helmikuuta 1888 Oulu8. tammikuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen lintutieteilijä ja opettaja.[1]

Merikallion vanhemmat olivat kruununjyvästönhoitaja Aleks. Hellman ja Edla Erika Åhlberg. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta vuonna 1906 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1912 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1947.[1]

Merikallio oli lintujen kvantitatiivisen eli runsauslaskennan uranuurtajia maailmassa. Hänen laajat linjalaskenta-aineistoon perustuvat tutkimustuloksensa koko Suomen pesivästä maalinnustosta (Suomen lintujen levinneisyys, 1955) on ollut pohjana seuraavien vuosikymmenten aikana Suomessa tehdylle kvantitatiiviselle tutkimukselle, joka on nostanut Suomen lintutieteen tutkimussuunnan tasoa merkittävästi.[2]

Merikallio tutki Karjalan kannaksella sijaitsevan Äyräpäänjärven linnustoa (Äyräpäänjärvi, Suomen linturikkain järvi, 1929) järven kuivatushankkeesta syntyneen Suomen ensimmäisen julkisen ympäristökiistan taustaselvitykseksi.[3]

Tutkimustensa ohella Merikallio hoiti tavallisen päivätyönsä opettajana. Hän työskenteli Keravan yhteiskoulun rehtorina vuodet 1925–1955 eli peräti 30 vuotta ja opetti luonnonhistoriaa ja maantietoa. Merikallio sai professorin arvonimen 1958. [4][1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalaisia lintujen nimiä. Annales Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo 2, 1. Kuopio 1922
  • Jäämeren ääreltä : lintukuvia ja kuvauksia Petsamon Heinäsaarilta ja niiden lähiseuduilta. Otava 1924
  • Suomen lintujen uusi nimistö ; kirj. Einar Merikallio, K. E. Kivirikko. Porvoo 1925
  • Äyräpäänjärvi : Suomen linturikkain järvi. Otava 1929
  • Linnun-poikasia : kuvakirja Suomen nuorisolle ; toim. Einar Merikallio. WSOY 1930
  • Heinäsaarten kansallispuisto ja Pummangin luonnonpuisto. Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen luonnonsuojelualuekuvauksia 2. Helsinki 1939
  • Heinäsaarten lintukuvakirja. Otava 1939
  • Über regionale Verbreitung und Anzahl der Landvögel in Süd- und Mittelfinnland, besonders in deren östlichen Teilen, im Lichte von quantitativen Untersuchungen. 1, Allgemeiner Teil, väitöskirja. Annales zoologici Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo 12, 1. Helsinki 1947
  • Über regionale Verbreitung und Anzahl der Landvögel in Süd- und Mittelfinnland, besonders in deren östlichen Teilen, im Lichte von quantitativen Untersuchungen. 2, Spezieller Teil. Annales zoologici Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo 12, 2. Helsinki 1947
  • Krunnien linnusto. Oulun luonnonystäväin yhdistyksen julkaisuja. A 1, 4. Kirjola, Oulu 1950
  • On the numbers of landbirds in Finland. Acta zoologica Fennica 65. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1951
  • Der Frühlingszug der Weissen Bachstelze (Motacilla alba L.) nach N-Finnland 1784-1950. Commentationes biologicae 11, 4. Societas scientiarum Fennica, Helsinki 1953
  • Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä. Otava 1955
  • Finnish birds : their distribution and numbers. Fauna Fennica 5. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1958

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jack London : Viimeinen ottelu ; englanninkielestä suomentanut Einari Merikallio. Urheilijain kustannus, Helsinki 1917 (alkuteos The Game)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ylioppilasmatrikkeli 1906
  2. Merikallio Einari 1955: Suomen lintujen levinneisyys. Otava.
  3. Merikallio Einari 1929: Äyräpäänjärvi, Suomen linturikkain järvi.
  4. Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli 2005. Jari Salminen ja Yksityiskoulujen Liitto. Viitattu 26. joulukuuta 2007.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.