Einari Kilpelä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Olavi Einari Kilpelä (5. marraskuuta 1937 Tervola – 1. joulukuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen tekniikan tutkija. Hän väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 1970 tutkimuksella Theoretische Genauigkeitsuntersuchungen der in Finnland angewandten analytischen Bündausgleichungsmethode. Hän oli 1976–1993 Teknillisen korkeakoulun fotogrammetrian professori.[2] Hän tutki ja kehitti ilma- ja satelliittikuvien tulkinnassa ja mittauksessa käytettäviä matemaattisia menetelmiä.[3]
Kilpelä jäi 1994 eläkkeelle professorin työstä ja opiskeli sen jälkeen hopeasepäksi. Hän suunnitteli Helava-palkinnon mitalin ja Frederick J. Doyle -palkinnon mitalin.[4]
Kilpelä nimettiin vuonna 2001 Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen seuran kunniajäseneksi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 28.12.2016, s. B 12.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 293. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Facta 2001, osa 8, p. 424. WSOY 1981.
WSOY Iso Tietosanakirja, osa 4, p. 325. WSOY 1995. - ↑ Helava-palkinto. Aalto-yliopisto 29.11.2012. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Geodesian ja fotogrammetrian seura. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 28.12.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Einari Kilpelän CV. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Muistokirjoitus. Maankäyttö-lehti 1/2017.