Einar Kiviranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Einar Kiviranta (11. marraskuuta 1897 Vehkalahti[1]22. helmikuuta 1986 Helsinki[2]) oli opettaja ja lausuntataiteilija.

Einar Kivirannan vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Kiviranta ja Maria Helena Kujala ja puoliso vuodesta 1935 filosofian maisteri Katri Moilanen, kunnallisneuvos Kaapro Moilasen tytär. Kiviranta valmistui kansakoulunopettajaksi 1923. Hän toimi kansakoulunopettajana Kymissä 1923–1924, Valkeakoskella 1925–1931 ja Helsingissä 1931–1964. Helsingissä hän oli myös kansakoulujen suullisen esitystaidon neuvoja 1951–1952, Valkeakoskella hän toimi työväenopiston lausunnanopettajana 1925–1931. Kiviranta piti myös suullisen esitystaidon kursseja. Hänen ensimmäinen lausuntailtansa oli Helsingissä vuonna 1929, mutta jo sitä ennen hän oli ollut esiintyvä lausuntataiteilija. Lausuntailtoja Kiviranta jatkoi aina vuoteen 1967 asti ja esiintyi vielä senkin jälkeen. Hän oli Suomen Lausujain Liiton perustajia ja aktiivinen jäsen. Sotilasarvoltaan talous- ja huoltoupseerina sodissa toiminut Kiviranta oli reservin kapteeni.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pentti Huovinen, L. Arvi P. Poijärvi, Keijo Virtanen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1970, s. 420. Helsinki: Otava, 1970.
  2. a b Kuolleita. Kansakoulunopettaja Einar Kiviranta. Helsingin Sanomat, 4.3.1986, s. 12.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Einar Kivirannan lausuntailta, 1937, julkaisussa Tulenkantajat (1937): 5, s. 9.