Einar Björnström
Einar Jarl Björnström (6. helmikuuta 1892 Rovaniemi – 11. joulukuuta 1943) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat apteekkari Johan Oskar Björnström ja Selma Maria Hising. Hänet vihittiin vuonna 1918 avioliittoon Bertha Elvira Björkmanin kanssa. Ennen Saksaan lähtöään hän toimi rautatievirkamiehenä.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Björnström kävi kahdeksan luokkaa Oulun ruotsalaista reaalilyseota, mukaan lukien jatkoluokat. Hän oli kadettikoulun kuunteluoppilaana vuosina 1923–1924, ja hyökkäysvaunukurssin hän suoritti Hämeenlinnassa vuonna 1923. Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuosina 1927–1928, Sotilashallinnollisen koulun ensimmäisen jakson vuonna 1933 ja toisen jakson vuonna 1934.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Björnström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 10. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Björnström saapui vänrikiksi ylennettynä takaisin Suomeen, Vaasaan, jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918. Hänet sijoitettiin päälliköksi Valkoisen armeijan 1. krenatöörirykmentin 3. Oulun pataljoonan 1. komppaniaan, jonka johtajana hän osallistui taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa, Mannanmäen–Kyröskosken akselilla, Epilän–Tampereen akselilla, Lempäälässä ja Karkussa sekä etenemiseen Valkeakosken, Laitikkalan ja Lammin kautta Hämeen läänin Koskelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Björnström siirrettiin 1. krenatöörirykmentin hajottamisen jälkeen 8. heinäkuuta 1918 komppanianpäälliköksi Meripataljoonaan. Hän sai komennuksen 7. elokuuta Terijoen rajavartiopataljoonaan mutta tuli siirretyksi sinne vasta 14, tammikuuta 1920, ja sieltä hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin ja edelleen Tampereen rykmenttiin 20. huhtikuuta 1921. Viipurin rykmentin III pataljoonan komentajaksi hänet komennettiin 16. toukokuuta 1924, ja seuraavan vuoden syyskuussa hänet määrättiin rykmentin talouspäälliköksi ja edelleen rahastonhoitajaksi ja talouspäällikönapulaiseksi. Näissä tehtävissä hän toimi aina vuoteen 1933 asti. Reserviupseerikoulun talouspäälliköksi hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen, ja siitä tehtävästä hänet siirrettiin Keski-Suomen rykmenttiin talouspäälliköksi 13. marraskuuta 1936 alkaen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Björnström osallistui talvisotaan 7. divisioonan intendenttinä ja talouspäällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi 7. prikaatin huoltopäällikkönä, ja jatkosotaan hän osallistui 2. divisioonan Osasto 3:n päällikkönä aina kuolemaansa asti. Hän osallistui vuonna 1941 Osasto 3:n päällikkönä taisteluihin Laatokan luoteisrannikolla ja Karjalankannaksella.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana Björnström toimi vuosina 1927–1928 ja varapuheenjohtajana vuonna 1932, Reserviupseerikoulun kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1934 ja Keski-Suomen rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1938.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.