Eigil Fuldalainen

Eigil (noin 750–822) oli Fuldan luostarin neljäs apotti. Hän oli ensimmäisen apotin Pyhän Sturmin veljenpoika ja elämäkertoja. Eigilin edeltäjä Ratgar syrjäytettiin, jolloin Eigilistä tuli apotti vuosiksi 817–822. Hänen seuraajansa Rabanus Maurus oli yksi hänen oppilaistaan.

Fuldan apottien ketju ja Ratgarin syrjäytys

Eigilin aateliset vanhemmat lähettivät hänet opiskelemaan Fuldan luostariin, jota johti tuolloin vielä Pyhä Sturmi. Sturmin kuoltua vuonna 779 hänen seuraajakseen tuli Baugulf, jota seurasi ankara ja ristiriitainen apotti Ratgar. Ratgarin johtamistyyli aiheutti hajaannusta munkkien keskuudessa. Vuonna 811 munkit, mahdollisesti myös Eigil,vetosivat keisari Kaarle Suureen pyytäen Ratgarin erottamista. Vuonna 817 keisarin poika, Ludvig Hurskas, määräsi Ratgarin erottamisen ja lähetti edustajia uudistamaan luostarin kuria.

Apottivuodet 818–822

Eigil valittiin apotiksi vuonna 818. Häntä kehuttiin erityisesti lempeydestä, oikeudenmukaisuudesta ja sovinnon hengestä. Hänen oppilaansa ja seuraajansa Rabanus Maurus ylisti häntä runoissaan, ja munkki Candidus kirjoitti hänen elämäkertansa. Eigilin aikana Fuldan luostarissa käynnistettiin useita rakennushankkeita. Vuonna 819 arkkipiispa Haistolf vihki käyttöön Pyhän Bonifatiuksen basilikan, johon Bonifatiuksen pyhäinjäännökset siirrettiin juhlallisesti. Bonafatius oli Fuldan luostarin perustaja (vuonna 742 tai 744) ja sen ensimmäinen apotti (vuosina 747–779).

Kirjallinen työ: Sturmin elämäkerta

Eigil kirjoitti elämäkerran pyhästä Sturmista, joka oli Bonifatiuksen oppilas. Elämäkerta sisältää runsaasti silminnäkijätietoa ja on arvokas lähde nykypäivän tutkijoille. Eigil kertoo olleensa Sturmin oppilas yli 20 vuotta ja kasvaneensa hänen johdollaan. Luostarissa vakiintui perinne, jossa tämä elämäkerta luettiin ääneen vuosittain 17. joulukuuta, Sturmin kuolinpäivänä.

Kuolema ja perintö

Eigil kuoli vuonna 822, ja hänen seuraajakseen valittiin Fuldan koulun johtaja Rabanus Maurus. Vaikka kirkko ei koskaan virallisesti julistanut Eigiliä pyhimykseksi, hänelle on usein annettu pyhimyksen arvonimi. Candidus kuvasi hänet pyhänä, mutta Rabanus ei. Eigilin toiminta apottina ja kirjailijana vahvisti Fuldan luostarin asemaa kristillisenä keskuksena varhaiskeskiajalla.