Ehud Barak

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ehud Barak
אֵהוּד בָּרָק
Ehud Barak official.jpg
Israelin 10. pääministeri
6. heinäkuuta 19997. maaliskuuta 2001
Presidentti Ezer Weizman
Moshe Katsav
Varapääministeri Yitzhak Mordechai
David Levy
Binyamin Ben-Eliezer
Edeltäjä Benjamin Netanjahu
Seuraaja Ariel Sharon
Tiedot
Syntynyt 12. helmikuuta 1942 (ikä 72)
Mishmar HaSharon
Puolue Työväenpuolue (vuoteen 2011)
Itsenäisyyspuolue (vuodesta 2011)
Puoliso Nili Priel
Ammatti sotilas
Uskonto juutalaisuus
Allekirjoitus Ehud Barak signature.svg

Ehud Barak (hepreaksi ‏אֵהוּד בָּרָק‎, syntyjään Ehud Brog, s. 12. helmikuuta 1942) oli Israelin kymmenes pääministeri vuodesta 1999 vuoteen 2001. Hän on ollut sotilastiedustelun johtaja 1983–1985, Israelin puolustusvoimien komentaja 1991–1995, sisäministeri 1995, ulkoministeri 1995–1996, Israelin työväenpuolueen johtaja 1999–2001 ja 2007– sekä puolustusministeri 2007–.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehud Barak syntyi 12. helmikuuta 1942 Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. Hän on eronnut ensimmäisestä vaimostaan, jonka kanssa hänellä on kolme lasta.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa Jerusalemin ja Stanfordin yliopistoissa.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehud Brog liittyi Israelin puolustusvoimiin 1959, jolloin hän vaihtoi nimensä muotoon "Barak", mikä tarkoittaa hepreaksi ukkosta. Hän palveli 35 vuotta ja yleni aina kenraalin arvoon asti. Hän oli sotilastiedustelun Amanin päällikkö 1983–1985 ja pääesikunnan päällikkö 1991–1995.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barak toimi Israelin sisäministerinä vuonna 1995 ja ulkoministerinä 1995–1996. Vuonna 1996 hänet valittiin Israelin parlamenttiin knessetiin ja valittiin ensimmäisen kerran Työväenpuolueen johtajaksi. Israelin pääministeriksi hän nousi vuonna 1999, päihittäen pääministerivaaleissa selvällä vaalivoitolla aiemman pääministerin Benjamin Netanyahun. Vuoden 1999 pääministerivaalit pidettiin Israelin parlamenttivaalien yhteydessä, joissa Barak onnistui johdattamaan vasemmistopuolueista koostuvan One Israel -liittoutumansa vaalivoittoon, tosin hyvin kapeaan sellaiseen.

Barak vieraili ensimmäisenä Israelin pääministerinä julkisesti Turkissa, vaikka David Ben-Gurion olikin käynyt siellä salaa jo 1958.[1] Barakin kaudella Israel vetäytyi Etelä-Libanonista 18-vuotisen miehityksen jälkeen[2]. Hän myös osallistui Camp Davidin kokoukseen, jossa oli tarkoitus päättää palestiinalaisvaltion luomisesta. Toinen intifada alkoi pian tämän kokouksen jälkeen.

Barak hävisi pääministeripaikan pääministerivaaleissa 2001 murskatappiolla Likudin silloiselle puheenjohtajalle Ariel Sharonille.

Paluu politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2007 Barak ilmoitti pyrkivänsä uudelleen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajaksi. Puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella hän sai 39 % äänistä. Toisella kierroksella hän voitti täpärästi toisen pääehdokkaan, Ami Ayalonin. Hänet valittiin Israelin puolustusministeriksi 18. kesäkuuta 2007, Amir Peretzin erottua. Barakin kaudella Israelin puolustusvoimat hyökkäsi Gazaan. Hän oli Työväenpuolueen pääministeriehdokas vuoden 2009 parlamenttivaaleissa. Vaaleissa Työväenpuolue jäi neljänneksi.

Ehud Barak jatkoi puolustusministerinä myös Likudin johtamassa oikeistohallituksessa vuoden 2009 vaalien jälkeen.

17. tammikuuta 2011 Barak ilmoitti jättävänsä Työväenpuolueen neljän muun edustajan kanssa ja muodostavansa uuden "keskustalaisen, sionistisen ja demokraattisen" parlamenttiryhmän, jonka nimeksi tuli Itsenäisyys (עצמאות‎, Atzma'ut).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin vaakuna Israelin pääministerit
David Ben-GurionMoshe SharettDavid Ben-GurionLevi EshkolGolda MeirJitzhak RabinMenachem BeginJitzhak ShamirShimon PeresJitzhak ShamirJitzhak RabinShimon PeresBenjamin NetanjahuEhud BarakAriel SharonEhud OlmertBenjamin Netanjahu