Ehtoollisastiat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ehtoollisastiat (ehtoollisvälineet) ovat ehtoollisen jaossa käytettyjä ehtoollisleivän ja -viinin säilytys- ja jakoastioita.

Ehtollisvälineet, kalkki, pateeni, viinikannu ja ehtoollisleipärasia norjalaisessa Melandin kirkossa.

Läntisen kirkkojen ehtoollisastiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen kalkki ja pateeni Seilin kirkosta. Välineitä on alun perin käytetty Turun Pyhän Yrjänän hospitaalissa.

Ehtoollisastioita läntisessä kirkoissa ovat:[1]

  • ehtoollisleipälautanen eli pateeni pyhitetyn leivän jakamista varten
  • ehtoollismalja eli kalkki sekä ehtoollispikarit pyhitetyn viinin jakamista varten
  • leipärasia konsekroimattomien leipien säilytystä varten
  • viinikannu konsekroimattoman viinin säilytystä varten.

Näiden lisäksi voidaan käyttää

  • vesikannua, jonka vedellä laimennetaan viiniä ja huuhdellaan malja ehtoollisen jakamisen jälkeen,
  • sakramenttilipasta (ciborium) konsekroitujen leipien säilyttämistä ja myöhempää käyttöä varten,[2]
  • lusikkaa ehtoollisviinin jakamiseksi erityisryhmille (esimerkiksi vammaiset).[1].
Keraaminen ehtoolliskalkki ja pateeni

Alkuaan ehtoollisastiat valmistettiin kuten arkiastiat kuparista, pronssista tai tinasta. Myöhemmin ehtoollisen arvostuksen lisääntyessä astioita valmistettiin jalometalleista eli hopeasta tai kullasta vuosisatoja kestävää käyttöä varten. Astioiden muodot ja koristeet ovat vaihdelleet eri tyylikausien mukaisesti.[3] Yhden kirkon ehtoollisastiat ovat yleensä muotoilultaan yhtäläisiä. Nykyään ehtoollisvälineet voivat usein olla keraamisia, yksinkertaisia astioita.[4]

Protestanttisissa kirkoissa ehtoollisleivät eli öylätit jaetaan ehtoollisleipälautaselta ja niitä säilytetään ehtoollisleipälippaassa ennen kuin ne siunataan ehtoollista asetetettaessa. Viini kaadetaan ehtoolliskannusta ehtoollismaljaan eli kalkkiin, josta se jaetaan seurakuntalaisille. Katolisissa kirkoissa käytetään lisäksi ciboriumia. Se on mainittu myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Piispainkokouksen hyväksymässä Jumalanpalveluksen oppaassa yhtenä ehtoollisenviettoon liittyvänä esineenä. Siinä säilytetään ehtoollisen jaossa ylijääneet, siunatut ehtoollisleivät seuraavaa messua varten. Useissa kirkoissa käytetään ehtoollisjaossa myös pieniä erillispikareita. [1]

Niitä ehtollisen viettoon käytettyjä astioita, joissa pyhitetyt ehtollisaineet ovat voidaan nimittää myös yhteisnimellä vasa sacra (pyhät astiat).[5]

Kun kalkki ja pateeni tuodaan alttarille, ovat ne peitettynä neliömäisellä kalkkiliinalla eli velumilla. Nykyään monissa Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkoissa on myös korporaaliliina, jonka päälle asetetaan konsekroitaviksi tarkoitetut ehtoollisaineet, palla eli nelikulmaista kovitettua liinaa, jolla kalkki peitetään ja joka saa kalkkiliinan laskeutumaan kauniisti sekä bursa eli korporaalin säilytykseen tarkoitettua nelikulmaista kotelomaista taskua. Ehtoollisen jaossa viiniiä jaettaessa käytetään myös puhdistusliinaa (purificatorium) maljan pyyhkimistä varten.[1]

Ortodoksisen kirkon ehtoollisastiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehtoollisastiat ortodoksisessa kirkossa. Tähti, diskos, jolla ehtoollisleipä, Karitsa, ehtoollismalja, sen edessä lautasella ehtoollisleipiä ja keihäs. Takana ehtoolliskaluston peitteet ja viinikauha.

Itäisessä kristillisyydessä (ortodoksisuudessa ja orientaaliortodoksuudessa) ehtoolliskalustoon kuuluu:[6]

  • kalkki eli ehtoollismalja
  • diskos eli lautanen
  • lusikka
  • tähti eli asteriksi
  • keihäs
  • lusikka
  • ehtoolliskaluston peitteet
    • ilma
    • pienet peitteet

Näiden lisäksi kirkossa on sakramenttilipas eli artoforion eli tabernaakkeli. Se on alttaripöydällä pidettävä koristeellinen, usein pienen kirkon muotoinen lipas, jossa säilytetään ehtoollislahjoja sairaan ripitystä varten. Kristuksen läsnäoloa sakramenttilippaassa kuvastaa sen edellä aina palava lampukka. Sakramenttilipas on usein metallista tehty ja koristeltu hopealla, kohokuvioilla tai jopa koristeellisilla jalokivillä, helmillä sekä pienillä ikoneilla tai valkoemalimaalauksilla.[7]

Ehtoolliskalusto on nykyään poikkeuksetta metallia ja se on koristeltu ikonein ja ornamentein. Ehtoollismalja on samantyyppinen kuin läntisten kirkkojen käyttämä kalkki. Se on useinmiten valmistettu hopeasta, ja se voi olla kullattu tai valmistettu kullasta. Koristeena ehtoollismaljassa on deisis-ryhmä joko kaiverruksena, korkokuvana tai valkoemalimaalauksena.[6]

Diskos vastaa läntisten kirkkojen pateenia. Se on matala, metallinen leveälaitainen,[8] jalallinen lautanen. Sille asetaan ehtoollista valmistellessa proskomidin aikana ehtoollisleivästä keihäällä leikatut palaset. Keihäs on lyhytvarteinen, keihään muotoinen veitsi. Proskomidin aikana diskos kuvaa Betlehemin seimeä, ja siksi sen päälle asetetaan tähti, joskus puusta mutta useimmiten metallista valmistettu ristinmuotoon avattava kaarimainen teline. Tähti asetetaan proskomidissa eli liturgian ensimmäisessä osassa diskoksen, matalan ehtoollisastiastoon kuuluvan lautasen päälle. Tähti suojaa Karitsaa ja leipää sekä muita ehtoollisleivästä leikattuja osia.[9] Diskos kuvaa myös sitä lautasta, jota Kristus käytti viimeisellä aterialla asettaessaan ehtoollisen ja jakaessaan ensimmäistä ehtoollista apostoleilleen.[10]

Pienet ehtoollispeitteet suojaava diskoksella ja maljassa olevia ehtoollislahjoja proskomidin päättymisestä suuren saaton loppuun, jolloin ne ovat siirretty alttipöydälle ja peitetään suurella ehtoollispeitteellä eli ilmalla. Suuri saatto on kulkue, jonka avulla ehtoollisvälineet siirretään valmistelupöydältä alttaripäydälle.[11]

Ehtoollinen jaetaan siihen osallistuville pitkävartisella lusikalla, joka on poikkeuksetta valmistettu metallista ja koristeltu samalla tavalla kuin samaan sarjaan kuuluvat muut ehtoolliskaluston osat.[12]

Niiden lisäksi käytössä on myös Ilitoni, yksivärinen joko silkistä tai ohuesta pellavasta tai puuvillasta tehty liina, jolta nykyisin käytetään antiminssin suojaliinana. Aikaisemmin, ennen kuin antiminssi oli yleistynyt, ilitonia käytettiin hieman antiminssin tapaan eli eukaristia toimitettiin sen päällä. Ilitonille on annettu erilaisia symbolisia merkityksiä. Sen on sanottu kuvaavan Kristuksen kuolinvaatteista hikiliinaa, jolla peitettiin pää haudattaessa. Sen on sanottu symbolisoivan myös Jeesus-lapsen kapaloita tai hänen käärinliinojansa - siis syntymää ja kuolemaa.[13]

Viinikauhaa käytetään ns jälkiviinin jakamiseen. Se on vedellä laimennettua viiniä, jota tarjotaan ehtoolliselle osallistuneille seurakuntalaisille heidän otettuaan vastaan ehtoollinen.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 98,99. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
  2. Markus Heikkanen: Suomen kivikirkot keskiajalla, s. 127. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-15126-2.
  3. Tove Riska: Suomen kirkkotaide ja kirkkojen esineistö, s. 158-160. Suomen kirkot ja kirkkotaide I. Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-9064-27-3.
  4. Keraamiset ehtoollisvälineet sacrum.fi. Viitattu 21.9.2020.
  5. Frithiof Dahlby, Lars-Åke Lundberg: Nya kyrkokalendern, s. 277. Verbum Förlag Ab, 1983. ISBN 91-526-0297-4.
  6. a b Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 65, 66, 67. Otava, 1999. ISBN 951-1-15657-8.
  7. Sakramenttilipas ortodoksi.net. Viitattu 28.9.2020.
  8. Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 60, 144. Otava, 1999.
  9. Tähti ortodoksi.net. Viitattu 28.9.2020.
  10. Diskos ortodoksi.net. Viitattu 28.9.2020.
  11. Suuri saatto ortodoksi.net. Viitattu 28.9.2020.
  12. Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 178. Otava, 1999. ISBN 951-1-15657-8.
  13. Ilitoni ortodoksi.net. Viitattu 28.9.2020.
  14. Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 129. Otava, 1999. ISBN 951-1-15657-8.