Egyptin muslimivalloitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Egyptin muslimivalloitus
Osa arabien valloitusretkiä
Muslimivalloitusta kuvaava kartta.
Muslimivalloitusta kuvaava kartta.
Päivämäärä:

639642

Paikka:

Egypti

Lopputulos:

Muslimien voitto.

Vaikutukset:

Muslimit valloittivat Egyptin.

Osapuolet

Bysantin valtakunta

Rashidunin kalifaatti

Komentajat

Theodore

Amr al-As

Egyptin muslimivalloitus käytiin vuosina 639–642 Rashidunin kalifaatin ja Bysantin valtakunnan välillä. Sisäisesti hajanainen Egypti vallattiin nopeasti ja Bysantti vetäytyi alueelta vuonna 642.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabiankieliset lähteet kertovat Egyptin muslimivalloituksesta monella eri tavalla. 700- ja 800-luvuilla Egyptissä syntyi oma historiankirjoituksen koulukuntansa, joka oli itsenäinen Irakilaisesta koulukunnasta, jonka kautta tunnetaan nykyisen Iranin ja hedelmällisen puolikuun alueiden muslimivalloituksen historia. Esimerkiksi tunnettu bagdadilainen historioitsija Muhammad ibn Jarir al-Tabari käytti teoksissaan useita satoja sivuja Syyrian, Irakin ja Iranin valloituksen kuvailemiseen, mutta Egyptin valloitusta hän käsitteli vain alle kahdenkymmenen sivun verran. Egyptin valloituksesta kertoo paremmin paikallinen historioitsija Ibn Abd al-Hakam 800-luvulta. Al-Hakam kirjoitti aikana, jolloin maan muslimivalloituksen jälkeen valtaan noussut arabiylimystö menetti valtaansa turkkilaisille sotilaille ja koska al-Hakamin oma suku polveutui arabeista, hänen kirjoituksiinsa liittyy "vanhojen hyvien aikojen" ihannointia. Al-Hakim perusti kirjoituksensa useisiin eri lähteisiin jotka ovat sittemmin kadonneet, sekä paikalliseen suulliseen perinteeseen.[1]

Kristillisestä näkökulmasta kertoo kronikka, jonka kirjoitti Nikiun piispa Johannes. Johannes kirjoitti hieman muslimivalloituksen jälkeen ja hänen kirjoituksensa kuvastavat ajan kritittyjen mielikuvia. Johannes antaa kronikassaan myös päivämääriä, jotka selventät osittain sekavia arabiankielisiä lähteitä. Alkuperäinen kronikka oli kirjoitettu koptin kielellä ja se on selvinnyt nykypäiviin vain 1100-luvulla tehtynä ge’ezinkielisenä käännöksenä, jonka käännöksen tarkkuudesta ei ole varmuutta. Kronikan kertomuksen kronologiassa on myös muutamia merkittäviä aukkoja.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieman ennen muslimien valloitusta Egypti oli kristinuskoista aluetta. 300- ja 300-luvut tunnettiin Egyptin kristinuskon kulta-aikana ja muinaisen Egyptin uskonto oli väistynyt sen tieltä. Samalla katosivat myös monet muinaiseen Egyptiin liitetyt perinteet. Esimerkiksi viimeinen tunnettu hieroglyfi tehtiin vuonna 394. Egypti oli osa Rooman valtakuntaa ja sittemmin osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa, jonka aikana Egyptiä vaivasivat useat katastrofit. Vuonna 541 puhjennut kulkutauti jätti jälkeensä arvioiden mukaan vain noin 3 miljoonaa hengissä säilynyttä egyptiläistä ja monet alueet autioituivat. Egyptiä hävittivät myös Rooman–Persian sodat, jonka aikana persialaiset hyökkäsivät aina Egyptiin saakka valloittaen koko alueen ja perääntyen vasta vuonna 629. Egyptiä vaivasivat myös uskonnolliset kiistat monofysitistisen koptilaisen kirkon ja valtakunnan virallisesti tukeman khalkedonialaisen kristinuskon välillä. Kiista aiheutti loven persialaisten vetäydyttyä palanneen bysanttilaisen valtakoneiston ja paikallisten koptien välille.[2]

Valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläisissä ja arabialaisissa lähteissä Egyptin muslimivalloitukseen liitetään legenda Amr al-Asista. Jerusalemissa kauppaa tehnyt al-As lähti erään diakonin kanssa Egyptin Aleksandriaan, jossa hän vaikuttui Egyptin rikkauksista. Tarinan todellisuustaustaa ei tiedetä, mutta al-As, joka oli yksi muslimien sotilaskomentajista, tiesi joka tapauksessa enemmän Egyptistä kuin muut aikansa muslimikomentajat. Hän kertoi suunnitelmistaan vallata Egypti kalifi Umar ibn al-Khattabille, joka antoi suostumuksensa sen toteuttamiselle. Al-As kokosi pienen noin 3 500-4 000 miehen joukon, joka eteni Egyptiin muinaista rannikkotietä pitkin saapuen sen rajalle 12. joulukuuta 639. Sittemmin joukko9 saapui Faramaan, muinaiseen Pelusiumiin nykyisen Port Saidin itäpuolella. Paikalliset koptit olivat halukkaita auttamaan muslimeja Bysantin vallan kukistamisessa. Muslimit jatkoivat edelleen kulkuaan Bilbaysin kaupunkiin, jossa bysantin joukot tekivät jonkin verran vastarintaa ja jonka valloitukseen kului kuukausi. Sieltä muslimit etenivät Umm Dunaynihin, luultavasti nykyisen Kairon pohjoispuolella. Paikalla käytiin ankara taistelu, jonka muslimit lopulta voittivat. Ei ole täysin selvää, mitä tämän voiton jälkeen tapahtui. Nikun piispa Johanneksen mukaan muslimit hyökkäsivät Fayyumiin, mutta paikalla käytyjen taistelujen jälkeen al-As kuuli odottamiensa vahvistusten saapuneen ja kääntyi pohjoiseen iskeäkseen Bysantin pääasiallista varuskuntaa Babylonin linnaa vastaan nykyisessä Kairossa. Fayyumin tapahtumia ei mainita arabilähteissä.[3]

Vahvistuksien saavuttua muslimien armeijan sanottiin käsittävän 12 000 miestä. Vahvistuksia komensi Zubayr al-Awwam, mutta koko valloitusta johti edelleen al-As. Muslimiarmeija leiriytyi Heliopoliksen muinaisen kaupungin paikalle, joka kuuluu nykyisin Kairon suuralueeseen. Al-Asilla ei ollut piiritykseen tarvittavaa laitteistoa tai tietotaitoa, joten hän yritti houkutella puolustajat ulos linnastaan. Theodoren johtamat bysanttilaiset kohtasivatkin muslimit luultavasti heinäkuussa 640. Al-Asin pääjoukko kohtasi bysanttilaiset ja pieni ratsuväen osasto kirsi heidän taaksensa. Bysanttilaiset joutuivat pakokauhun valtaan ja suuri osa heistä surmattiin osan paetessa Babylonin linnakkeeseen. Babylonin linnake oltiin rakennettu noin vuonna 100 ja siihen kuului 12 metriä korkeat ja kolme metriä paksut muurit. linnakkeella oli arviolta 5 000-6 000:n miehen varuskunta. Itse seuranneesta Babylonin piirityksestä ei ole luotettavia kuvauksia. Sen ratkaisi kuitenkin lopulta keisari Heracliuksen kuolema. Seuranneen valtataistelun takia apua ei ollut luvassa, joten bysanttilaiset antautuivat pääsiäismaanantaina 9. huhtikuuta 641. Babylonin kukistuminen oli merkittävä isku Bysantin otteelle Egyptistä.[4]

Babylonin kukistuttua muslimien seuraava kohde oli Aleksandria. Heillä oli vain vähän aikaa varautua kaupungin valloitukseen, sillä niilin tulvat olisivat tehneet pian alueella liikkumisen vaikeaksi. Egyptin sittemmän historiankirjoituksen mukaan koptit auttoivat edelleen merkittävästi muslimeja rakentaen esimerkiksi siltoja ja taaten teiden turvallisuuden. Matkalla Aleksandriaan ensimmäinen kohde oli piispa Johanneksen kotikaupunki Nikiu. Bysanttilaisten komentaja Theodore oli asettanut sen varuskunnan johtoon Domentianuksen, joka kuitenkin muslimien edetessä pakeni Aleksandriaan. Johtajansa paettua varuskunta antautui. Muslimit ottivat kaupungin haltuunsa ilman vastarintaa 13. toukokuuta 641, Johanneksen mukaan he surmasivat kaupungin asukkaat. Bysanttilaisten ja muslimien välillä käytiin tämän jälkeen yhteenotto Karyunissa, jonka aikana al-Asin poika sai surmansa, Theodoren johtamat bysanttilaiset kärsivät kuitenkin tappion ja vetäytyivät kohti Aleksandriaa. Tällä välin Kyyros Aleksandrialainen oli lähetetty Aleksandriaan tutkimaan mahdollisuutta tehdä rauha muslimien kanssa. Kyrillos neuvotteli al-Asin kanssa lokakuussa 641 ja yritti tarjota heille kultaa rauhaa vastaan. Muslimit halusivat kuitenkin pitää valtaamansa alueen ja koska vaihtoehtoa ei ollut, Kyrillos suostui muslimien rauhanehtoihin 28. marraskuuta 641. Bysantin armeijan tuli vetäytyä Aleksandriasta 11 kuukauden mittaisen aselevon aikana. Aleksandrian kukistumisen jälkeen Egyptissä ei käyty enää suurempia yhteenottoja. Bysanttilaisten komentaja Theodore lähti joukkoineen kaupungista 17. syyskuuta 642. Al-Asin joukot ottivat kaupungin virallisesti haltuunsa 29. syyskuuta.[5]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysantin valtakunta Egyptin muslimivalloituksen jälkeen vuonna 650.

Egyptin muslimivalloituksella ei ollut välittömästi rajuja seurauksia. Maan koptinkielistä väestöä hallitsivat nyt arabiankieliset muslimit kreikankielisten virkamiesten sijaan. Egyptin tunnetut viljasadot ruokkivat nyt Konstantinopolin sijaan Mekkaa ja Medinaa. Tarinan mukaan al-Asin tarkoituksena oli asettaa alueen pääkaupunki Aleksandriaan, mutta sen kreikkalaisia ja kristinuskoisia vaikutteita pelännyt kalifi Umar määräsi pääkaupungin sijoitettavaksi pohjoiseen Babylonin linnakkeesta, eli nykyisen Kairon vanhankaupungin paikalle. Uusi kaupunki tuli tunnetuksi nimellä Fusta. Paikalle muutti nyt myös arabeja pääasiassa Jemenistä ja eteläisestä Arabiasta. Al-Asista tuli Egyptin kuvernööri vuoteen 645 saakka, jolloin kalifi Umar erotti hänet. Muslimivalloituksista Egyptin valloitus oli ollut nopeimpia ja täydellisimpiä. Kahdenkymmenen vuoden sisällä arabit hallitsivat koko nykyisen Egyptin aluetta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kenndedy, Hugh: The Great Arab Conquests. Da Capo Press, 2007. ISBN 978-0-306-8I585-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kennedy 2007, s. 141-140
  2. Kennedy 2007, s. 141-145
  3. Kennedy 2007, s. 146-150
  4. Kennedy 2007, s. 150-153
  5. Kennedy 2007, s. 154-159
  6. Kennedy 2007, s. 160-168