EgyptAirin lento 648

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
EgyptAirin lento 648
Yhteenveto
Päivämäärä 23. marraskuuta 1985
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Kreikan ilmatila
Lähtöpaikka Kreikka Ellinikon kansainvälinen lentoasema, Ateena, Kreikka
Määränpää Egypti Kairon kansainvälinen lentoasema, Kairo, Egypti
Kuolleita 60 (2 kaappaajaa)
Eloonjääneitä 38 (1 kaappaaja)
Lentokone
Konetyyppi Boeing 737
Lentoyhtiö Egypti EgyptAir
Matkustajia 92 (joista 3 kaappaajia)
Miehistöä 6

EgyptAirin lento 648 kaapattiin 23. marraskuuta vuonna 1985 reittilennolla Ateenasta Kairoon.

Kaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 minuuttia nousun jälkeen viisi aseistettua palestiinalaista Abu Nidal -järjestön terroristia kaappasi koneen. Kaappaajat ilmoittivat kuuluvansa Egyptin vallankumous -järjestöön ja alkoivat tutkia matkustajien passeja. Lennolla ollut Egyptin turvallisuuspoliisi avasi tulen kaappareita kohti. Ennen haavoittumistaan hän ehti tappaa yhden kaappaajista. Laukaustenvaihdon aikana lentokoneen runko vaurioitui, ja matkustamon ilmanpaine putosi. Lentokoneen lentokorkeutta oli nopeasti laskettava 3 000 metriin.

Tilanteen rauhoituttua kaappaajat ilmoittivat määränpääkseen Libyan, mutta lentokoneessa ei ollut kohteeseen riittävästi polttoainetta, ja koneen oli tehtävä välilasku Maltan saarelle.

Laskeutuminen Maltalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttoaineen loppumisen lisäksi koneessa oli runsaasti loukaantuneita matkustajia. Maltan viranomaiset eivät suostuneet antamaan lupaa laskeutumiselle, mutta kaappaajat pakottivat kapteeni Hani Galalin laskeutumaan Luqan lentoasemalle. Laskeutumisen estämiseksi kiitotien valot oli sammutettu, mutta kone onnistui laskeutumaan ilman ongelmia.

Maltan viranomaiset olivat aluksi optimistisia kriisin ratkaisun suhteen, sillä Maltalla oli hyvät suhteet arabimaihin. Saarella oli aikaisemmin tapahtunut muita lentokonekaappauksia, jotka myös olivat palestiinalaisten tekemiä. Maltan pääministeri Karmenu Mifsud Bonnici saapui kentälle ja otti lennonjohdon kautta yhteyden koneeseen ehdottaakseen neuvotteluita. Hän kuitenkin ilmoitti, ettei lisäpolttoainetta tulisi eikä lähtö saarelta olisi taattu, ennen kuin matkustajat vapautettaisiin. Maltan armeijan sotilaat piirittivät konetta. Aluksi 11 matkustajaa ja 2 loukkaantunutta miehistön jäsentä vapautettiin. Kaapparit alkoivat kuitenkin pian ampua panttivankeja. Ensimmäinen heistä oli israelilainen Tamar Artzi.

Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat tarjoutuivat lähettämään paikalle terrorisminvastaisia erikoisjoukkoja. Kaappareiden johtaja Omar Mohammed Ali Resaq uhkasi tappaa kaikki koneen panttivangit yhden kerrallaan 15 minuutin välein, ellei hänen vaatimuksiinsa suostuta. Seuraava uhri oli israelilainen Nitzan Mendelson. Kolme amerikkalaista ammuttiin seuraavaksi: Patrick Scott Baker, Scarlett Marie Rogenkamp ja Jackie Pflug. Ammutuista panttivangeista Mendelson ja Rogenkamp kuolivat.

Maltan pääministerille aiheuttivat paineita sekä kaappaajat että Yhdysvallat ja Egypti. Molempien maiden suurlähettiläät olivat lentoasemalla.

Neuvottelut ja egyptiläisten hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueettomuuspolitiikkaa ajava Maltan hallitus ei halunut amerikkalaisia tai israelilaisia erikoisjoukkoja lentoasemalle, vaikka Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohta oli vain 20 minuutin lentomatkan päässä Sigonellassa, Sisiliassa.

Kun Yhdysvaltain hallitus kertoi Maltan hallitukselle, että Egyptillä on Delta Forcen kouluttama erikoisjoukkojen terrorisminvastainen ryhmä sotilaita valmiina, saivat joukot luvan saapua. Egyptin erikoisjoukot, joita kutsutaan Al-Sa’iqaksi (arab. Ukkonen), tulivat kentälle kenraalimajuri Kamal Attian alaisuudessa neljän amerikkalaisen upseerin kanssa. Neuvottelijat sanoivat tarvitsevansa vain lisäaikaa 25 marraskuuhun saakka sillä ehdolla, että ruokaa toimitettaisiin koneeseen. Sotilaat pukeutuivat tarjoilijoiksi, jotka toisivat ruuat koneeseen.

Ilman mitään varoitusta egyptiläiset kommandot räjäyttivät matkustamon ovet auki ja ryntäsivät koneeseen. Kaappaajat räjäyttivät kaksi käsikranaattia koneen keskiosassa todetessaan tilanteen toivottomaksi. Räjähdysten sytyttämän tulipalon aiheuttama savumyrkytys tappoi monta matkustajaa. Yhteensä 56 matkustajaa 88 jäljellä olevasta kuoli, samoin kaksi miehistön jäsentä ja yksi kaappaaja. Vain yksi kaappaaja, Omar Mohammed Ali Rezaq, selvisi hengissä. Iskussa loukkaantunut Rezaq vietiin sairaalaan hoidettavaksi. 90:stä matkustajasta 58 kuoli kaappauksen seurauksena.

Maltan pääministeri ja kaapatun lentokoneen kapteeni Hani Galal pitivät lehdistötilaisuuden, jossa Galal kertoi, että hän oli itseään puolustaessaan surmannut yhden kaappaajan palokirveellä. Pääministeri Mifsud Bonnici sanoi, että yllättävä isku oli suoritettu koneeseen ilman hänen valtuutustaan, ja että räjähdyksen aiheuttama tulipalo aiheutti koneessa sisällä oleville vakavan asfyksian.

Lennon kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
 Australia 1 0 1
 Belgia 1 0 1
 Egypti 40 6 46
 Kreikka 17 0 17
 Israel 2 0 2
 Filippiinit 7 0 7
 Palestiina 10 0 10
 Yhdysvallat 9 0 9
 Meksiko 2 0 2
Yhteensä 89 6 95

Tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaappaustilanteessa Tunisian passilla matkustanut Rezaq tuomittiin oikeudessa Maltalla. Hän sai 25 vuotta vankeutta, josta istui vain kahdeksan vuotta. Hän vapautui 20. huhtikuuta vuonna 1989 ja matkusti salanimen turvin Accraan, Ghanaan, josta matkusti vuonna 1993 Lagosiin, Nigeriaan. Rezaqin vapautus aiheutti diplomaattisen kriisin Yhdysvaltain ja Maltan välillä, koska Maltan lain mukaan henkilöä ei voi kahdesti tuomita samasta rikoksesta. Nigerian viranomaiset luovuttivat Rezaqin FBI:lle, ja hän sai Yhdysvalloissa elinkautisen 7. lokakuuta vuonna 1996.