Egressiivi
Egressiivi (lat. egressus ’(liikkeelle) lähtö’) on paikallissijoihin kuuluva sijamuoto, joka ilmaisee tekemisen tai toiminnan (epämääräistä) alkupistettä tai suuntaa, josta liike lähtee.[1]
Termiä egressiivi on luultavasti ensimmäisen kerran käyttänyt viron kielen sijojen kuvauksessaan Friedrich Heller vuonna 1822. Nykyään egressiiviksi nimitettyjä sijoja tunnetaan vain harvojen kielten kieliopeista.[1]
Egressiivi vepsässä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vepsän kielessä egressiivi kuuluu nuoriin, postpositioista syntyneisiin paikallissijoihin ja muodostaa uuden paikallissijasarjan yhdessä olosija approksimatiivin ja tulosija propinkvatiivin kanssa. Kaikkiin näihin kolmeen sisältyy suomen luo-postpositiovartalon vastine, egressiiviin samoin kuin muihin erosijoihin myös alkuperäinen postpositio päi. Egressiivi esiintyy useimmiten liikeverbejä määrittävän adverbiaalin sijana: tsar ii käskend lähtta kuume nedalid tütrennoupäi ’tsaari kielsi lähtemästä kolmeen viikkoon tyttären luota’, hö basit’he, mit’ uitta mamšilonpää ’he keskustelivat, miten paeta akan luota’.[2]
Egressiivi permiläisissä kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Permiläisissä kielissä (komi ja udmurtti) egressiivi ilmaisee liikkeen lähtökohtaa tai lähtöpistettä ajassa, ja sen vastinparina on päätepistettä ilmaiseva terminatiivi. Egressiivin pääte on komissa -śań (esim. lokta vörśań ’tulen metsästä päin’, gožömśań vit'ćysá sijös ’olen kesästä asti odottanut häntä’), udmurtissa -(y)śen (esim. Iževskyśen pojezden mynimy ’Iževskistä menimme junalla’). Komissa egressiivi (ablatiivin ohella) toimii myös datiivin vastinparina ilmaisemassa antajaa tai lähettäjää: Vańaśań menym vois piśmö ’Vanjalta tuli minulle kirje’.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Kielitiede:egressiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 26.5.2025.
- ↑ Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 88. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025.
- ↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 108. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025.