Eetu Vuorio
Kalle Eetu Vuorio (6. kesäkuuta 1892 Kuhmoniemi[1] – 29. joulukuuta 1949[2]) oli lähes tuntemattomaksi jäänyt suomalainen harrastajatutkija, joka lukeutui Wettenhovi-Aspan aatemaailman kannattajiin. Hän näki suomalaiset mahtavana menneisyyden kansana, joka oli välimerellistä alkuperää.[3]
Vuorio tuli ylioppilaaksi vuonna 1913 ja työskenteli Kuopion lääninhallituksessa, vuodesta 1934 lääninkanslistina.[1] Vuonna 1931 hän julkaisi 200-sivuisen tutkielman aiheesta Suomalaiset Välimeren auringon alla. Teoksen mukaan Kalevalan Saari oli muinainen Kreeta ja Pohjola taas Kreikka. Lisäksi Vuorio näki kymmeniä yhtäläisyyksiä muinaiskreetalaisten kirjoitusmerkkien ja suomalaisten ryijyjen koristekuvioissa.[3] Teos sisältää myös wettenhoviaspamaisia olettamuksia sanasukulaisuuksista: ”Luoteisessa Vähässä-Aasiassa, muinaisen Kappadokian luoteispuolella on omituinen paikannimi, ’Arandi’. Aivan samanniminen paikka löytyy Virossa ja se tavataan Suomessakin kylännimessä ’Arandilaby’, joka esiintyy Nakkilassa jo v. 1546.”
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomalaiset Välimeren auringon alla. Kuopio: omakustanne, 1931.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Päivästä päivään. Helsingin Sanomat, 6.6.1942, s. 6.
- ↑ Kalle Eetu Vuorio Geni. Viitattu 19.6.2022.
- ↑ a b Hálen, Harry & Tukkinen, Tauno: Elämän ja kuoleman kello – Sigurd Wettenhovi-Aspan elämä ja teot, s. 315–316. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08080-6.