Eero Haukiala
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Eero Olavi Haukiala (entinen Henriksson) (23. syyskuuta 1914 Noormarkku – 26. maaliskuuta 1980) oli suomalainen pesäpalloilija, joka kuului toistakymmentä vuotta Suomen parhaimmistoon.
Enimmäkseen polttajana pelannut Haukiala voitti Suomen mestaruuden Helsingin Pallonlyöjien joukkueessa vuosina 1934 ja 1938 ja Pallo-Tovereiden ikämiesjoukkueessa 1955, 1956 ja 1958. Itä–Länsi-otteluun Haukiala osallistui kymmenen kertaa ja pelasi maaottelussa Viroa vastaan vuonna 1932. Vuoden 1950 Itä–Länsi-ottelussa hän toimi pelituomarina. Haukiala pelasi mestaruussarjatasolla myös käsi- ja koripalloa.
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2 SM-kultaa: 1934, 1938[1]
- 2 SM-hopeaa: 1940, 1942[1]
- 4 SM-pronssia: 1933, 1935, 1936, 1937[1]
- 11 Itä-Länsi-ottelua: 1932-1938, 1940, 1947-1949[2]
Pesäpallotuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Itä-Länsi-tuomari: 1950, 1951[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Urheilumme Kasvot, osa 3 – Palloilu, sivu 1126
- Urheilumme Kasvot, osa 12 – Kuolleita, sivu 806
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 22.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-tuomari 1932-2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.