Eero Haukiala
Eero Olavi Haukiala (alk. Henriksson, 23. syyskuuta 1914 Noormarkku – 26. maaliskuuta 1980) oli suomalainen pesäpalloilija, joka kuului toistakymmentä vuotta Suomen parhaimmistoon.
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Enimmäkseen polttajana pelannut Haukiala voitti Suomen mestaruuden Helsingin Pallonlyöjien joukkueessa vuosina 1934 ja 1938 ja Pallo-Tovereiden ikämiesjoukkueessa 1955, 1956 ja 1958. Itä–Länsi-otteluun Haukiala osallistui kymmenen kertaa ja pelasi maaottelussa Viroa vastaan vuonna 1932. Vuoden 1950 Itä–Länsi-ottelussa hän toimi pelituomarina. Haukiala pelasi mestaruussarjatasolla myös käsi- ja koripalloa.[1]
Hänen sisarensa oli monipuolisena urheilijana, pesäpallossa, koripallossa ja käsipallossa, tunnettu Senni Haukiala.[1]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2 SM-kultaa: 1934, 1938[2]
- 2 SM-hopeaa: 1940, 1942[2]
- 4 SM-pronssia: 1933, 1935, 1936, 1937[2]
- 11 Itä–Länsi-ottelua: 1932–1938, 1940, 1947–1949[3]
Pesäpallotuomarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Itä–Länsi-tuomari: 1950, 1951[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Urheilumme Kasvot, osa 3 – Palloilu, sivu 1126
- Urheilumme Kasvot, osa 12 – Kuolleita, sivu 806
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 531. Otava, 1970.
- ↑ a b c Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 22.4.2018.
- ↑ Itä–Länsi-tuomari 1932–2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.