Eero Hämeenniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Hämeenniemi vuonna 2009

Eero Olavi Hämeenniemi (s. 29. huhtikuuta 1951 Valkeakoski) on suomalainen säveltäjä ja tietokirjailija,[1] Paavo Heinisen, Boguslaw Schäfferin, Franco Donatonin ja Josef Schwantnerin oppilas.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenniemi tuli ylioppilaaksi vuonna 1971 ja valmistui diplomisäveltäjäksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1978. Hän jatkoi opintojaan Krakovassa, Italiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.[3]

Hämeenniemi on saanut teoksiinsa vaikutteita Kaukoidästä, esimerkiksi intialaisesta musiikista. Hän on säveltänyt muun muassa neljä sinfoniaa, konserttoja, jousikvartettoja, mieskuoromusiikkia ja jazzia. Hämeenniemi toimii sävellyksen dosenttina Sibelius-Akatemiassa ja hän on perustamansa Nada-yhtyeen johtaja ja pianisti.[4] Radion sinfoniaorkesteri on levyttänyt hänen kolme sinfoniaansa. Kerava-kvartetti on levyttänyt kaikki hänen jousikvartettonsa. Nada-yhtye on julkaissut kaksi levytystä.

Hämeenniemen kirjoittamia kirjoja ovat muun muassa ABO – johdatus uuden musiikin teoriaan (1982), Tekopalmun alla (1993), Missä sade leikkii (2004), Norsuilla etuajo-oikeus (2005), Tulevaisuuden musiikin historia (2007) ja Pyhän Calixtuksen lähde (2009). Hänen kirjoittamistaan kirjoista kolme käsittelee eteläaasialaista kulttuuria. Lisäksi hän on suomentanut tamilinkielistä runoutta. Hämenniemi on julkaissut myös kaksi Italiaan liittyväät kirjaa: Napolista etelään (2021) ja Kulkija Venetsiassa (2022). Hänon kirjoittanut myös monodraaman Laura Maddalena (2019) näyttelevälle cembalistille. Sek Kulkija Venetsiassa että Laura Maddalena kertovat mm. Venetsian musiikilisten orpokotien asukkaista.

Hämeenniemellä on vuodesta 2010 alkaen blogipalsta YLEn Klassisen sivuilla.[5]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1977 – Sinfonia jousille
  • 1980 – Konsertto sähkökitaralle ja kamariorkesterille
  • 1983 – 1. sinfonia
  • 1985 – Dialogi (pianolle ja orkesterille)
  • 1986 – Loviisa (baletti)
  • 1988 – 2. sinfonia
  • 1991 – Viulukonsertto
  • 1992 – Leonardo (baletti)
  • 1993 – Nattuvanar (mieskuorolle)
  • 1999 – 3. sinfonia
  • 2004 – 4. sinfonia
  • 2017- Red Earth and Rain- laulusarja sangam-runoihin
  • 2013- Yaadum uuree- tamilinkieliseen tekstiin
  • 2020- Klarinettiseikkailu- konsertto

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 151. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. Salmenhaara, Erkki (toim.): Suomalaisia säveltäjiä, s. 118. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12641-5.
  3. Kuka kukin on 2007, s. 263. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  4. Ahonen, Tero: Eero Hämeenniemi. 2013. Turun Musiikkijuhlat. Viitattu 8.7.2013.
  5. Blogipalsta.
  6. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 30.3.2017. Viitattu 6.3.2022.
  7. Lönnqvist, Niclas: ”Jag är en oliktänkare.” Hufvudstadsbladet, 19.11.2021, s. 28. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.