Eero Aarnio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero Aarnio vuonna 2011.

Eero Alvar Aarnio (21. heinäkuuta 1932 Helsinki)[1] on suomalainen sisustusarkkitehti ja muotoilija. Vuonna 2007 presidentti Tarja Halonen myönsi Aarniolle professorin arvonimen.[2] Vuonna 2010 Aarnio palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarnion suunnittelema Kupla-tuoli.

Aarnio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1953 ja opiskeli vuosina 1954–1957 Helsingin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Aarnion puoliso on ollut vuodesta 1956 logonomi Pirkko Aarnio.[1][4]

Vuosina 1960–1962 Aarnio työskenteli Askon suunnittelijana Lahdessa kunnes perusti oman sisustussuunnitteluun ja teolliseen muotoiluun erikoistuneen toimiston Helsinkiin vuonna 1962.[5]

Aarnio tuli 1960-luvulla tunnetuksi lujitemuovista muotoilemistaan futuristisista tuoleista, joista varsinkin Pallotuoli herätti myös kansainvälistä huomiota. Aarnion suunnittelemia muita tunnettuja tuoleja ovat esimerkiksi Pastilli, Kupla, Pony, Puppy ja Tuplakupla.[1]

Retron tultua muotiin Aarnion muotoilemat tuotteet tulivat taas ajankohtaisiksi. Hänen tuotteitaan on ollut rekvisiittana elokuvissa, muotikuvauksissa ja musiikkivideoissa. Toukokuussa 2006 Aarnio esitteli Copacabana-kitaran yhteistyössä Plectra ry:n kanssa. Aarnion suunnittelemia tuotteita olivat vuoden 2008 aikana EverGreen-kastelukannu sekä The Tree -tilanjakaja, joka on tarkoitettu ravintoloihin ja muihin julkisiin tiloihin. Se esiteltiin Milanon huonekalumessuilla keväällä 2008. Aarnio on kuvaillut puuta paratiisin puuksi. Vuosina 2008–2010 jokaisen myydyn The Treen tuotolla istutettiin neljä hedelmäpuuta Suomen World Visionin Perun Andeilla sijaitsevaan aluekehityshankkeeseen eroosion ehkäisemiseksi. Yhteensä puita istutettiin 30 000 kappaletta.[6]

2000- ja 2010-luvuilla Aarnio on suunnitellut monia kirkasvalo- ja muita valaisimia suomalaiselle Innojok-yritykselle.[7] Toukokuussa 2009 Aarnio avasi ensimmäisen showroominsa yhteistyössä Unikulman kanssa. Vuonna 2010 Aarnio loi logon ja suunnitteli astiaston Teehuoneen lanseerattaville kiinalaisille laatuteille.[8]

Aarnion teoksia on muun muassa seuraavien museoiden kokoelmissa: Museum of Modern Art, MoMA, New York, Victoria and Albert Museum, Lontoo, Designmuseo, Helsinki, Pompidou-keskus, Pariisi ja Bauhaus Museum, Sydney, Australia.

El Mundon haastattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen El Mundo julkaisi 2006 Eero Aarniota koskevan artikkelin otsikolla "Ikonin uudelleensyntyminen". Kirjoittaja määrittelee suomalaisen taiteilijan "vaatimattomaksi neroksi, joka 74-vuotiaana jatkaa aktiivista luomistyötään, joka on leimannut muotoilun maailmaa viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan". Kirjoittaja toteaa, että "Aarnio oli muovin ja lasikuidun käytön edelläkävijä elegantin muotoilun välineinä. Aarnio teki niistä hienostuneita sisustuselementtejä silloin kun kaikki muut vielä käyttivät puuta tai muita jaloja alkuaineita.

Haastattelussaan Eero Aarnio sanoo muovista: "Nykyään on olemassa kokonainen ikäluokka, joka on syntynyt muovin keskuudessa. Ensimmäisen yönsä sairaalassa vauvat viettävät muovista tehdyissä kehdoissa. Muovia on joka puolella arkielämässämme, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muovi voisi olla myös jalo aine. Päinvastoin, sen jalous piilee siinä, että se mukautuu kaikkeen ja että se on suhteellisen edullinen, jokapäiväinen ja yleismaailmallinen ylellisyys."

Toimittaja jatkaa. "Aarniolle muotoilu merkitsee jatkuvaa uudistumista, kasvua, kokeilua. Uusimmissakin töissään hän pitää edelleen kiinni koko tuotantoaan leimanneesta leikkimielisyydestä, joka aika ajoin on jopa ilmentänyt funktionalismin väheksymistä. Hyvä esimerkki tästä on hupaisa Puppy-tuoli, josta taiteilija sanoo, että nojatuoli on vain nojatuoli, mutta istuimen ei välttämättä tarvitse olla nojatuoli, se voi yhtä hyvin olla pieni poni, jossa istutaan joko ratsastaen tai sivuttain ajattelematta liikaa asennon mukavuutta."[9]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuka kukin on 2015, s. 23. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Mönkäreelle ministerin arvonimi MTV Uutiset. 30.11.2007. Viitattu 20.5.2014.
  3. Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle TS.fi. 30.11.2010. Viitattu 20.5.2014.
  4. Mattila, Päivi: Eero Aarnion kotona valo täyttää tilan Eeva.fi. 26.4.2011. Viitattu 20.5.2014.
  5. Introduction Eero Aarnion kotisivut. Viitattu 20.5.2014.
  6. Martelan The Tree tuotti Peruun 30 000 hedelmäpuuta (pdf) 14.6.2010. Martela. Viitattu 11.8.2015.
  7. Eero Aarnio (s. 1932) Innojok. Viitattu 4.11.2012.
  8. Kiinalainen tee ja suomalainen design kohtaavat
  9. El Mundo, sunnuntai-liite 29.10.2006 siteerattu Ulkoministeriön mediakatsauksessa 7.11.2006

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • That’s it. Vestígio, Consultores de Design, Portugali 2001 (näyttelyluettelo).
  • Eero Aarnio. Fang Hai. China Architecture & Building Press 2002
  • Oleta pyöreä tuoli, Eero Aarnion 60-luku. Taidehalli Helsinki, Taideteollinen korkeakoulu 2003, ISBN 9789519750989.
  • Eero Aarnio. Fang Hai. Southeast University Press, China 2003

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]