Eero Aaku
Eero Aaku (12. heinäkuuta 1898 Loimaa – 8. huhtikuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen pankkiylitarkastaja.[1]
Aaku syntyi maanviljelijäperheeseen ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1918. Hän suoritti vuonna 1921 korkeakoulun päästötutkinnon, joka vastasi myöhempää ekonomin tutkintoa. Aaku työskenteli Osuuskassojen Keskus Oy:n tilasto-osaston hoitajana vuosina 1921–1927 ja opiskeli työn ohessa valmistuen kauppatieteiden kandidaatiksi 1927 Helsingin kauppakorkeakoulusta.[1]
Suomessa säädettiin vuonna 1922 laki pankkiyhtiön toiminnan valvonnasta, minkä seurauksena valtiovarainministeriön alaisuuteen luotiin pankkitoimintaa valvova pankkitarkastusvirasto. Aaku työskenteli taloudellisena pankkitarkastajana vuosina 1927–1953, minkä jälkeen hänestä tuli pankkitarkastusviraston päällikkö virkanimikkeellä pankkiylitarkastaja.[1]
Aaku kirjoitti kaksi tutkimusta suomalaisesta liikepankkijärjestelmästä. 1930-luvun pulakausi aiheutti pankeille ongelmia, joiden myötä Aaku tarkasteli liikepankkien tuloksia ja julkaisi vuonna 1937 suppean tutkimuksen Liikepankkien voitot ja tappiot vuosina 1862–1935. Vuonna 1957 ilmestyi laajempi 300-sivuinen teos suomalaisen liikepankkilaitoksen historiasta, joskin vain Suomen Pankkiyhdistyksen rahoittamana monisteena.[1]
Aaku palveli talvi- ja jatkosodassa komppanian päällikkönä. Hän oli reservin kapteeni (1940).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
