Eero Byckling

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Arvi Byckling (s. 24. lokakuuta 1936 Helsinki)[1] on suomalainen fysiikan emeritusprofessori.[2] Hän toimi Jyväskylän yliopistossa teoreettisen fysiikan professorina 1970–1973 ja sen jälkeen Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan professorina 1973–2000.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Byckling opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa valmistuen diplomi-insinööriksi 1961, tekniikan lisensiaatiksi 1962 ja tekniikan tohtoriksi 1963.[3] Teknisten opintojen lisäksi hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineena matematiikka Helsingin yliopistossa 1962.

Akateemisen uransa Byckling aloitti 1959–1962 assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa.[3] Valmistuttuaan hän täydensi 1962–1964 opintojaan Tanskassa.[3] Palattuaan kotimaahan hän työskenteli aluksi 1964–1965 atomienergianeuvottelukunnan tutkijana.[3] Sitten hän toimi Teknillisen korkeakoulun teoreettisen fysiikan dosenttina vuosina 1965–1973.[3] Hän oli vuodesta 1965 myös Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti.[3]

Ensimmäisen kerran Byckling työskenteli professorina, kun hän toimi 1965–1966 Helsingin yliopiston virkaa tekevänä professorina.[3] Sitten hän työskenteli lukuvuoden 1966–1967 vierailevana professorina Minnesotan yliopistossa.[3] Palattuaan jälleen kotimaahan hän oli 1967–1968 virkaa tekevänä teoreettisen fysiikan professorina Oulun yliopistossa.[3] Hän toimi siellä professorin työnsä ohella myös teoreettisen fysiikan laitoksen johtajana kaudella 1967–1968.[4] Sen jälkeen hän työskenteli vuodesta 1969 varttuneena tutkijana Teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksessa.[3]

Byckling aloitti ensimmäisen vakinaisen professuurinsa, kun hänet nimitettiin Jyväskylän yliopiston teoreettisen fysiikan professoriksi vuoden 1970 alusta ja hän toimi siinä toimessa elokuuhun 1973 asti.[5] Hänen toimikautensa Jyväskylässä jäi lyhyeksi, joten Jari Elorannan mukaan hänen vaikutustaan teoreettisen fysiikan tutkimuksen kehittymiselle ja muotoutumiselle Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella on vaikea arvioida.[6] Jyväskylästä Byckling siirtyi vuonna 1973 Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan professoriksi. Hän on lisäksi työskennellyt useissa ulkomaisissa yliopistoissa, kuten Kööpenhamina, Amsterdam, Pariisi, Berkeley, MIT ja Stanford.

Eero Byckling toimi valtakunnallisen Fysiikan tutkimuslaitoksen johtajana sen perustamisesta 1996 lähtien eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 2000.[7]

Luottamustehtävät ja opetustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimustyön ja opetuksen ohella Eero Byckling on toiminut monissa tekniikan alan luottamustehtävissä, mm. Suomalaisen tiedeakatemian hallituksessa ja rahavarainhoitajana 1981–85. Hän on ollut mukana perustamassa useita julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioita. Vuonna 1979 hän käynnisti Teknillisen korkeakoulun Tietotekniikan osaston perustamisen. Vuonna 1980 hän oli mukana järjestämässä uudelleen Neste Oy:n tutkimustoimintaa ja perusti Jussi Rinnan kanssa yrityksen riskirahoitusyksikön. Yhdessä professori Martti Kailan kanssa hän perusti vuonna 1984 Otaniemen teknologiakylän ja toimi osa-aikaisesti sen ensimmäisenä toimitusjohtajana. CERNin pyynnöstä perustettiin vuonna 1996 valtakunnallinen Fysiikan tutkimuslaitos, jonka uudentyyppisen rakenteen Byckling kehitti ja toimi sen johtajana vuoteen 2000. Hän on myös luonut useita korkean teknologian tuotteita ja kasvuyrityksiä, joiden tuotteista kolme on päätynyt maailmanmarkkinoille.

Opetustoiminnassaan Byckling on toiminut vastuullisena ohjaajana 68 väitöskirjassa ja useassa sadassa diplomityössä. Hänen oppilaistaan kolme on akatemiaprofessoreita ja noin 20 on professoreina useissa eri maissa. Julkaisuista voidaan mainita hänen yhdessä professori Keijo Kajantien kanssa kirjoittamansa kirja Particle Kinematics (1973). Sen ohella hän on laatinut yhteensä noin 120 tieteellistä julkaisua, joita on hänen oman tutkimusalansa eli teoreettisen fysiikan lisäksi muiltakin tieteenaloilta. Hän on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1974[8] ja samana vuonna 1974[3] hänedtä tuli myös Teknillisten Tieteiden Akatemian jäsen. Vuosina 1984–87 hän oli International Commission for Opticsin varapuheenjohtaja. Sotilasarvoltaan Byckling on aliluutnantti.[3]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiikan ja matematiikan ohella Eero Byckling on ollut kiinnostunut jo opiskeluajoista lähtien kaunokirjallisuudesta ja filosofiasta. Luonnonfilosofian seuran esitelmätilaisuudessa ”Miten semantiikka auttaa erottamaan todellisuuden fiktioista?” Bycklingin kuvaili ajatteluaan: ”Lähtökohtana omalle kiinnostukselleni filosofiaan ei ole ollut niinkään akateeminen filosofia vaan yleisesti pyrkimys ymmärtää todellisuutta perinteisen länsimaisen filosofian pohjalta.”

Vuonna 2017 Byckling julkaisi teoksen Vienti vetämään – Näin luomme uusia menestyviä vientituotteita, jossa hän pohdiskelee, miksi Suomessa ei ole syntynyt uusia menestyksellisiä vientituotteita viimeisen neljännesvuosisadan (1991–2016) aikana ja miksi suomalaisten tuotteiden vienti ulkomaille on supistunut.[9] Bykcling tarjoaa teoksessa omia ratkaisujaan ongelmakysymyksiin.[9] Näiden teemojen lisäksi hän käsittelee kirjassaan yritysten ja niiden tuotekehitystoiminnan rahoitusta.[9] Teoksen tausta-aineistona on suuri määrä kansainvälisiä taloutta ja innovaatioita käsitteleviä tutkimuksia.[9]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Byckling on vuodesta 1959 ollut naimisissa Kaarina Koskisen kanssa ja pariskunnalla on kaksi lasta.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Byckling, Eero ja Kajantie, Keijo (1973): "Particle Kinematics" (John Wiley 1973), käännetty myös venäjäksi (Mir 1975).
  • Byckling, Eero (2005): ”Mitä filosofia tutkii?”. Teoksessa Hartikainen, Erkki, Kyösti Kiiskinen & Jussi Rastas (toim.): Suomalaisen filosofian ’enfant terrible’: Kriittinen ajattelija ja tiedepoliittinen keskustelija: Juhlakirja tohtori Pertti Lindforsin 75-vuotispäivänä: Monitieteinen antologia. Sisältää tekstiä suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8. , s. 27–35.
  • Byckling, Eero (2017): Vienti vetämään – Näin luomme uusia menestyviä vientituotteita. Into Kustannus, 2017. ISBN 978-952-264-735-1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Suramo, Ari (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2001, s. 89. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-17007-4.
  2. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 5.12.2014.
  3. a b c d e f g h i j k l m Kuka kukin on 1978 (Aikalaiskirja), s. 95. (Runeberg.org) Viitattu 4.5.2017.
  4. Teoreettisen fysiikan historia 20.4.2016. Oulun yliopisto. Viitattu 4.5.2017.
  5. Eloranta (1995). s 141. Teoksessa Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965-1995. Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. (1995). Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-34-0622-9
  6. Eloranta (1995), s. 36.
  7. Annual Report 2000 2000. Helsinki Institute of Physics. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 5.12.2014.
  8. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  9. a b c d Emeritusprofessori: Suomessa ei ole syntynyt yhtään merkittävää vientituotetta 25 vuoteen Helsingin Sanomat 19.1.2017. Viitattu 4.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]