Eeretiakasvit
| Eeretiakasvit | |
|---|---|
 Sahaeeretia (Ehretia acuminata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Boraginales |
| Heimo: |
Eeretiakasvit Ehretiaceae Mart., nom. cons. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Eeretiakasvit (Ehretiaceae) on Boraginales-lahkoon kuuluva koppisiemenisheimo.[1] Sen tyyppisuku Ehretia tunnetaan nimellä eeretiat.[1] Eeretiakasvit luokitellaan joskus lemmikkikasvien (Boraginaceae) heimon Ehretioideae-alaheimoksi.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eeretiakasvit ovat pääasiassa puuvartisia ja melko usein niiden kaarna on kuituinen. Rungon viiltokohta on oksidoituva, ja pikkuoksat ovat melkein valkoisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukat ovat tavallisesti viisilukuisia, harvoin neljälukuisia. Teriö on enemmän tai vähemmän ratasmainen. Emiön vartalo on kertaalleen haarainen. Siemenaiheet, joita on yksi kussakin emilehdessä, kiinnittyvät sikiäimessä kärki-istukkaan tai aksiletyyppiseen istukkaan. Luotit ovat pallomaisia tai pitkänomaisia. Luumarjassa kivi on tavallisesti kaksisiemeninen, harvoin yksi-, kolme- tai neljäsiemeninen; laajentunut verhiö saattaa olla luumarjassa jäljellä.[2]
Heimossa on myös lehtivihreättömiä, toisten kasvien juuriin kiinnittyviä loiskasveja (entinen heimo Lennoaceae), joiden isäntinä toimivat muun muassa niiden läheiset sukulaiset, muuten isäntälajien kirjo on laaja. Loislajien lehdet ovat surkastuneet suomuiksi ja kukinto on mykerömäinen. Kukat ovat 5–10-lukuisia, verhiö on pitkä, kapea ja erilehtinen, eikä kukassa ole mesiäistä. Yhdislehtinen sikiäin koostuu 5–16 emilehdestä ja on kehänalainen; vartalo on tukeva ja luotti pallomainen tai liuskainen. Loisillakin on hedelmänä toisinaan luumarja, toisinaan epäsäännöllisesti hajoava lohkohedelmä, harvoin kansikota. Hedelmässä on jäljellä kehälehtiä. Siemenessä on tärkkelyspitoinen ravintovarasto ja vähäpätöinen, erilaistumaton alkio.[2]
Anatomisia tuntomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puun anatomia on heimossa hyvin vaihteleva. Lehtiruodin johtojänteen poikkileikkaus on kaarimainen. Siitepölyhiukkasen mesokolpium on karkean verkkokuvioinen. Siemenaiheen kalvo on 6–12 solukerroksen paksuinen, ja päällysketon solut voivat olla antiklinaalisesti pidentyneitä; istukasta siemenaiheeseen on toisinaan yhdistävä solukko (obturaattori). Siemenen endospermi on runsas tai jopa puuttuu, mikropylen eli siitereiän imuelin (haustorio) on erityisen vaihteleva, ja alkio on käyrä.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eeretiakasvit kasvavat enimmäkseen tropiikissa; pohjoisimmillaan niitä on Etelä-Japanissa ja Yhdysvaltojen länsiosissa[2].
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Eeretiakasvien läheisin sukulainen on karhepuukasvien (Cordiaceae) heimo, joka Boraginales-lahkon evoluutiopuussa on sen rinnakkaisryhmä. Eeretiakasvien 150 lajia ryhmitellään yhdeksäksi suvuksi, joista runsaslajisimpia ovat Bourreria 48 lajillaan, eeretiat (Ehretia) 42 lajillaan ja Tiquilia 28 lajillaan.[2]
Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa sukujen luettelossa synonyymit ovat suluissa:[3]
- Bourreria P.Browne (Hilsenbergia Tausch ex Meisn.)
- Cortesia Cav.
- eeretiat (Ehretia P.Browne) (sisältää karmonat Carmona Cav., Rotula Lour., Traxilum Raf.)
- Halgania Gaudich.
- vohkiot (Lennoa Llave & Lex.)[4], laji L. madreporoides
- Lepidocordia Ducke (Antrophora I.M.Johnst.)
- Pholisma Hook.
- Rochefortia Sw.
- Tiquilia Pers. (Eddya Torr. & A.Gray, Galapagoa Hook.f., Monomesia Raf., Ptilocalyx Torr. & A.Gray, Stegnocarpus (DC.) Torr., Tiquiliopsis A.Heller)
Tiquilia-lajit ovat enimmäkseen amerikkalaisia autiomaakasveja ja ovat ruohovartisia (toisin kuin enemmistö lajeista) tai pensaita, jotka kukkivat nopeaan tahtiin. Niiden kukinnot voivat olla hyvin runsaskukkaisia. Hedelmä on kuiva. Yksi lajeista (Tiquilia nuttallii) on disjunkti: se kasvaa kahdella erillisellä alueella, yhtäältä Yhdysvaltojen länsiosassa, toisaalta Länsi-Argentiinassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Eeretiakasvit – Ehretiaceae
- ↑ a b c d e f Stevens 2001–, Viitattu 18.11.2014.
- ↑ Vascular plant families and genera: List of Genera in Ehretiaceae.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Vohkiot – Lennoa Viitattu 17.11.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|