Siirry sisältöön

Edmund Veesenmayer

Wikipediasta
Edmund Veesenmayer
Edmund Veesenmayer vuonna 1938.
Edmund Veesenmayer vuonna 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt12. marraskuuta 1904
Bad Kissingen, Baijerin kuningaskunta, Saksa
Kuollut24. joulukuuta 1977 (73 vuotta)
Darmstadt, Hessen, Länsi-Saksa
Ammatti yliopistonlehtori, taloustieteilijä, diplomaatti, poliitikko
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksa Natsi-Saksa
Palvelusvuodet 1934–1945
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota
Sotilasarvo SS-Brigadeführer

Edmund Johann Joseph Veesenmayer (12. marraskuuta 1904 – 24. joulukuuta 1977) oli saksalainen diplomaatti vuodesta 1937 ja SS-Brigadeführer vuodesta 1944. Hänen diplomaattiseen työhönsä kuului juutalaisten karkotus natsi-Saksan tuhoamisleireille. Vuonna 1944 hän oli Saksan lähettiläs Budapestissa ja yksi Unkarin holokaustin päävastuullisista. Veesenmayer tuomittiin vuoden 1949 ministerioikeudenkäynnissä sotarikollisena 20 vuodeksi vankeuteen. Syytteessä mainittiin erityisesti osallistuminen vuoden 1944 Unkarin juutalaisten tuhoamiseen. Vuonna 1951 hänen tuomionsa lyhennettiin 10 vuoteen vankeutta, ja hänet vapautettiin samana vuonna.

Tohtoriopintojen myötä taloustieteen yliopistolehtoriksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veesenmayer opiskeli yhteiskunta- ja valtiotieteitä Münchenissä vuosina 1923–1926 ja sen jälkeen hän jatko-opiskeli ja valmistui vuonna 1928 yhteiskunta- ja valtiotieteiden tohtoriksi. Hänestä tuli tämän jälkeen Münchenin teknillisen yliopiston ja Berliinin kauppakorkeakoulun lehtori. Vuonna 1932 hän tapasi kansallissosialisti-poliitikko Wilhelm Kepplerin ja liittyi kansallissosialisteihin. Hänen roolinsa puolueessa olivat talouskysymykset. Kesäkuussa 1934 hän liittyi edelleen myös SS:ään.[1]

Mukana natsi-Saksan laajentumisoperaatioissa diplomaatin roolissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana Itävallan Anschlussissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 1937 lähtien Keppleristä oli tullut Anschlussin eli Itävallan Saksaan liittämisen valmistelun johtaja, ja hänen sijaisenaan Veesenmayerilla oli tärkeä rooli. Helmikuussa 1938 Joachim von Ribbentropista tuli Saksan ulkoministeri, ja hän nimitti Veesenmayerin valtakunnan ulkoministeriön diplomaattiseksi lähettilääksi ja taloudelliseksi neuvonantajaksi.[1] Maaliskuun 11. päivänä Veesenmayer pakotti Itävallan liittokansleri Kurt von Schuschniggin eroamaan liittokanslerin virasta, ja seuraavana päivänä saksalaiset joukot marssivat Wieniin.[2] Maaliskuusta kesäkuuhun 1938 hän työskenteli jälleen Kepplerin avustajana, josta tuli Wienin valtakunnankomissaari. Maaliskuussa 1938 hänet ylennettiin SS-Standartenführeriksi. Pian sen jälkeen hänestä tuli wieniläisten osakeyhtiöiden Donauchemie AG:n ja Länderbank AG:n hallituksen jäsen.

Mukana Tshekkoslovakian ja Danzigin tilanteiden kärjistämisessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun lopussa 1938 allekirjoitettiin Münchenin sopimus, joka merkitsi muun muassa sitä, että Tšekkoslovakia joutui luovuttamaan Sudeettimaan Saksalle.[3] Ribbentropin aloitteesta Veesenmayer lähetettiin Tšekkoslovakiaan yrittämään suostutella slovakialaisia poliitikkoja julistamaan Slovakialle itsenäisyys.[4] Veesenmayer teki Slovakian johtaville poliitikoille selväksi, että muuten Saksa miehittäisi osan Slovakiasta ja antaisi Unkarin liittää muut Slovakian alueet itseensä. Lopulta pääministeri Jozef Tiso johti Slovakian itsenäistymisen tielle.[5]

Elokuussa 1939 Veesenmayer lähetettiin Danzigiin järjestämään provokaatioita Saksan ja Puolan suhteiden jännitteiden kärjistämiseksi.[1]

Toisen maailmansodan sytyttyä hän osallistui maaliskuussa 1940 Irlannin kansannousun valmisteluun tavoitteenaan erottaa se Iso-Britanniasta.[1]

Jugoslavian alueen järjestelyissä 1941 - 1943

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähän ennen Saksan hyökkäystä Jugoslaviaan huhtikuussa 1941 Veesenmayer lähetettiin Zagrebiin nopeuttamaan Kroatian itsenäistymistä, joka oli Jugoslavian osana saanut vuonna 1939 autonomisen aseman. Veesenmayerin tehtävänä oli suostutella Banovinaa johtaneen Kroatian talonpoikaispuolueen johtajan Vladko Maček julistamaan Itsenäinen Kroatian valtio. Kun saksalaisten valtaaman Jugoslavian kroaattijohtaja Vladko Maček kieltäytyi johtamasta Kroatian nukkehallitusta, Veesenmayer puhui fasistisen Ustaša-liikkeen johtajan Ante Pavelićin ehdokkuuden puolesta. Saksalaiset antoivatkin tukensa sitten Ustaša-liikkeen kroaattijohtajalle.[6]

Vuosina 1941-1942 hän tuli Serbiaan ja Kroatiaan useita kertoja erityisesti auttamaan taistelussa partisaaneja vastaan. Hän vaati voimakkaasti Serbian juutalaisten karkottamista. Tammikuussa 1942 hän sai SS-Oberführerin arvon. Vuonna 1943 hän yritti tuloksetta taivutella Josef Tisoa jatkamaan Slovakian juutalaisten karkotusta.[1]

Unkarin poliittisten järjestelyiden pääorganisaattori 1944

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalaissotilaat vangitsevat Unkarin juutalaisia lokakuussa 1944.

Keväällä ja syksyllä 1943 Edmund Veesenmayer vieraili Unkarissa tutkimassa poliittista tilannetta. Hän varoitti Ribbentropia ja Hitleriä Unkarin tilanteen epävarmuudesta ja suositteli väliintuloa.[7] Maaliskuussa 1944 hänestä tuli SS-Brigadeführer eli SS-kenraalimajuri, ylimääräinen ja täysivaltainen ensimmäisen luokan lähettiläs, ja hänet lähetettiin Unkariin Kolmannen valtakunnan edustajaksi, jolla oli rajoittamattomat valtuudet.[8] Varhain 19. maaliskuuta saksalaiset joukot marssivat Unkariin osana Operaatio Margarethea, Saksalaisten vaatimuksesta Horthy joutui nimittämään entisen Berliinin suurlähettilään Döme Sztójayn pääministeriksi. Veesenmayer päätti saksalaismiehityksen myötä kaikista Unkarin siviilihallintoon liittyvistä kysymyksistä, ja maan pitkäaikainen valtionhoitaja, amiraali Miklós Horthylle ja jäi puhtaasti edustukselliset tehtävät.[9] [10]

Huhtikuussa 1944 Veesenmayer oli mukana neuvotteluissa Hitlerin ja Ribbentropin kanssa aiheena Saksan taloudellisten etujen suojeleminen Unkarissa. Suureksi kysymykseksi tuli Unkarin juutalaisten siirto keskitysleireihin, johon valtionhoitaja Horthy ja hänen hallituksensa ei ollut antanut tapahtunut.[11] Saksalaisten joukkojen vanavedessä SS-Obersturmbannführer Adolf Eichmann saapui järjestämään Unkarin juutalaisten karkotukset Auschwitziin.[12] Vajaassa kahdessa kuukaudessa, toukokuun 14. päivän ja heinäkuun 8. päivän välisenä aikana, 437 402 juutalaista miestä, naista ja lasta karkotettiin Unkarista Auschwitziin.[13]

Kuva Edmyund Veesenmayerista amerikkalaisten vankina.

Sotilaallisen tilanteen heiketessä akselivaltojen osalta syksyllä 1944 saksalaiset organisoivat 15.–16. lokakuuta 1944 Operaatio Panssarinyrkin, jossa Veesenmayerin johdolla SS-Sturmbannführer Otto Skorzeny joukkoineen vangitsi valtionhoitaja Horthyn[14] ja hänen poikansa Miklós Horthy nuoremman vieden heidät vankeuteen Saksaan.[15] Maan johto siirrettiin Nuoliristi-liikkeelle ja sen johtajalle Ferenc Szálasiille.[16] Joulukuun 1944 loppuun mennessä puna-armeija oli saapunut Budapestiin, ja Veesenmayer ja muut saksalaiset diplomaatit pakenivat Unkarin pääkaupungista tuhottuaan ensin salaiset asiakirjansa.

Antautuminen ja syytteessä "Wilhelmstrassen oikeudenkäynnissä"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1945 Veesenmayer antautui amerikkalaisille Salzburgissa. Sen jälkeen hän oli vangittuna amerikkalaisten miehitysvyöhykkeellä. Välillä häntä kuulusteltiin myös Budapestissa.[1] Huhtikuussa 1949 Veesenmayer tuomittiin ns. Wilhelmstrassen oikeudenkäynnissä 20 vuodeksi vankeuteen.[17] Tammikuun lopussa 1951 Yhdysvaltain ylikomissaari John McCloy lievensi useimpien tapauksen vastaajien tuomiota. Tämän päätöksen mukaan Veesenmayerin vankeusrangaistus lyhennettiin 10 vuoteen, mutta jo saman vuoden joulukuussa Veesenmayer armahdettiin.[1]

Vuosina 1952–1955 Veesenmayer toimi maatalouskoneita valmistavan yrityksen edustajana, ennen kuin asettui Darmstadtiin. Vuonna 1961 hän todisti Darmstadtin tuomioistuimessa Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä, joka pidettiin Jerusalemissa.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Martin Kröger: Veesenmayer, Edmund Johann Joseph Deutsche Biographie. Viitattu 22.4.2025. (saksaksi)
  2. ↑ "Anschluss" toteutumassa - Saksalaisia joukkoja marssinut Itävallan rajan yli, Schussniggin hallitus eronnut Hitlerin uhkavaatimuksen pakottamana. Helsingin Sanomat, 13.3.1938, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.
  3. ↑ Saksan joukot marssivat viime yönä rajan yli. Uusi Suomi, 1.10.1938, s. 1. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 22.4.2025.
  4. ↑ Uola 2015, s. 40.
  5. ↑ Slovakia julistautunut itsenäiseksi - Sidorin hallitus eronnut, uuden hallituksen pääministerinä tri Tiso. Helsingin Sanomat, 15.3.1939, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.
  6. ↑ Uola 2015, s. 398.
  7. ↑ Edmund Veesenmayer: Veesenmayer Jelentése Magyarországról - 1943. december 10 (suom. Veesenmayerin raportti Unkarista - 10. joulukuuta 1943) Ungarn Jahrbuch 1973. Viitattu 22.4.2025. (unkariksi)
  8. ↑ Uola 2015, s. 452.
  9. ↑ Saksan ja Unkarin suhteiden järjestely - Veesenmayerilla erikoisvaltuudet, Sztojayn hallitus vain väliaikainen. Helsingin Sanomat, 30.3.1944, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.
  10. ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 227-229.
  11. ↑ Eichmannin puolustaja kiistää sotarikossyyteen. Helsingin Sanomat, 15.8.1961, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.
  12. ↑ Eichmann piti itseään tärkeänä sotarikollisena. Helsingin Sanomat, 5.7.1961, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.
  13. ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 230-231.
  14. ↑ Uola 2015, s. 481.
  15. ↑ Hans Georg Lehmann: Unternehmen Panzerfaust Der Putsch der SS in Budapest am 15. Oktober 1944 s. 224-225. Ungarn Jahrbuch 1973. Viitattu 18.4.2025. (saksaksi)
  16. ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 232-233.
  17. ↑ Vankeustuomioita korkeille natseille - Viimeinen "Nürnbergin juttu". Helsingin Sanomat, 15.4.1949, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.
  18. ↑ Todisteketju Eichmannin ympärille sulkeutumassa. Helsingin Sanomat, 6.5.1961, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.4.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Edmund_Veesenmayer&oldid=23189346”