Edith Wharton

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edith Wharton
Edith Wharton.jpg
Syntynyt 24. tammikuuta 1862
New York City, New York, Yhdysvallat
Kuollut 11. elokuuta 1937
Saint-Brice-sous-Forêt, Val-d'Oise, Ranska
Ammatit kirjailija
Tunnustukset Pulitzer-palkinto 1921
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edith Newbold Wharton (o.s. Jones, 24. tammikuuta 1862, New York City, New York - 11. elokuuta 1937, Saint-Brice-sous-Forêt, Ranska) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1921 romaanillaan Viattomuuden aika (engl. Age of Innocence 1920). Hänen tunnetuin teoksensa on Säätynsä uhri (engl. House of Mirth, 1905).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith Newbold Jones syntyi 24. tammikuuta 1862 New Yorkissa hienostoperheeseen. Perheen viettäessä paljon aikaa Euroopassa tyttärellä oli kotiopettaja. Ajan tapojen mukaisesti perheen yhteiskuntaluokassa ei arvostettu taiteellisia tai älyllisiä pyrkimyksiä eikä koulutusta pidetty tarpeellisena, vaan naisen tehtävä oli löytää sopiva aviomies omasta yhteiskuntaluokastaan, ja hoitaa sen jälkeen kotia ja lapsia. Wharton hylkäsi nämä arvot jo nuorena ja vietti mieluummin aikaa isänsä kirjastossa.

Vuonna 1885 Wharton meni naimisiin itseään 13 vuotta vanhemman bostonilaisen Edward Whartonin kanssa. He asuivat yhdessä 28 vuotta, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Edith haki eroa vuonna 1913 miehensä aviorikoksen vuoksi.

Vuonna 1911 Wharton muutti erilleen miehestään ja asettui asumaan Ranskaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän järjesti hätäapua pakolaisille ja orvoille ja oli mukana toimikunnissa ja järjestöissä, jotka pyrkivät korjaamaan sodan tuhoja. Hän kirjoitti laajasti matkoistaan eturintamalle, ja näitä raportteja julkaistiin vuonna 1915. Ranskan hallitus myönsi hänelle Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin tunnustukseksi rohkeudesta ja työstä ranskalaisten hyväksi.

Whartonin ystäväpiiriin kuului aikakauden älymystöä, kuten Egerton Winthrop, Paul Bourget ja Walter Berry.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wharton alkoi kirjoittaa jo nuorena, ja kaksi hänen runoaan julkaistiin Atlantic Monthly -lehdessä hänen ollessaan 16-vuotias. Hänen runojaan julkaistiin myöhemmin myös Scribner's, Harper's ja Century -lehdissä. Wharton kuitenkin alkoi keskittyä kirjoittamiseen enemmän vasta 1890-luvun lopulla. Useat hänen teoksistaan kuvailevat aikansa joutilasta amerikkalaista yläluokkaa, ja sen psykologiaa ja moraalia.

Wharton voitti Pulitzer-palkinnon vuonna romaanillaan Viattomuuden aika (1920). Hän oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.

Vuonna 1924 Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemia myönsi Whartonille kultaisen mitalinsa. Wharton oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.[1]

Hänen omaelämäkertansa A Backward Glance ilmestyi vuonna 1934.

Whartonin tuntematon näytelmä The Shadow of a Doubt vuodelta 1901 löytyi vuonna 2017 texasilaisen yliopiston arkistosta.[2]

Säätynsä uhri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säätynsä uhri (engl. House of Mirth, 1905) kertoo kauniista, mutta epäonnisesta Lily Bartista. Hänet on opetettu yläluokkaiseksi vaimoksi, mutta hän ei kykene myymään itseään kuin kauppatavaraa.

Tässä kirjassa tulevat esiin Whartonin keskeiset tapahtumapaikat, juonet ja teemat: New Yorkin vanha yläluokka ristiriitatilanteessa uusrikkaiden kanssa sekä hahmojen turha kamppailu heitä suurempien sosiaalisten voimien ja heitä moraalittomampien hahmojen vangitsemana.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Verses, 1878 (romaani)
  • Only a Child, 1879 (runo)
  • The Decoration of Houses, 1897
  • The Greater Inclination, 1899
  • The Touchstone, 1900
  • The Line of Least Resistance, 1900
  • The Rembrandt, 1900
  • April Showers, 1900
  • Crucial Instances, 1901
  • The Moving Finger, 1901
  • The Recovery, 1901
  • Margaret of Cortona, 1901 (runo)
  • The Shadow of a Doubt, 1901 (näytelmä)
  • The Valley of Decision, 1902
  • The Quicksand, 1902
  • The Reckoning, 1902
  • The Mission of Jane, 1902
  • The Dilettante, 1903
  • The Vice of Reading, 1903
  • Italian Villas and Their Gardens, 1904
  • The Last Asset, 1904
  • The Letter, 1904
  • The Other Two, 1904
  • The Pot-Boiler, 1904
  • The Best Man, 1905
  • Säätynsä uhri (The House of Mirth), 1905 (suom. A. H., Kirja, 1922)
  • Italian Backgrounds, 1905
  • In Trust, 1906
  • The Introducers, 1906
  • The Fruit of the Tree, 1907
  • Madame de Treymes, 1907
  • A Motor-Flight Through France, 1908
  • The Bolted Door, 1908
  • Expiation, 1908
  • Artemis to Actaeon and Other Verses, 1909
  • A Grave, 1909 (runo)
  • Ogrin the Hermit, 1909
  • The Comrade, 1910
  • The Letters, 1910
  • Other Times, Other Manners, 1911
  • Ethan Frome, 1912
  • The Reef, 1912 (romaani)
  • The Long Run, 1912
  • The Custom of the Country, 1913
  • Coming Home, 1915
  • Fighting France, from Dunkerque to Belfort, 1915
  • The Great Blue Tent, 1915 (runo)
  • The Book of the Homeless, 1916
  • Xingu and Other Stories, 1916
  • The Bunner Sisters, 1916
  • Summer, 1917 (romaani)
  • The Marne, 1918
  • The Refugees, 1919
  • French Ways and Their Meaning, 1919
  • The Seed of the Faith, 1919
  • Writing a War Story, 1919
  • Viattomuuden aika (The Age of Innocence), 1920 (roaani, suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja, Otava, 1955)
  • In Morocco, 1921
  • In Provence and Lyrical Epigrams, 1920 (runo)
  • The Glimpses of the Moon, 1922
  • A Son at the Front, 1923
  • Old New York, 1924 (romaani)
  • The Mother's Recompense, 1925
  • The Writing of Fiction, 1925
  • Here and Beyond, 1926
  • Twelve Poems, 1926
  • Twilight Sleep, 1927
  • The Children, 1928
  • Hudson River Bracketed, 1929
  • The Gods Arrive, 1932
  • Roman Fever, 1934
  • A Backward Glance, 1934
  • The Buccaneers, 1938

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Norton Anthology of American Literature. Shorter 6th ed, s. 1671–1672. New York: W. W. Norton & Company, Inc., 1979. ISBN 0-393-97969-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. American Academy of Arts and Letters Viitattu 14.10.2008. (englanniksi)
  2. Edith Whartonin näytelmä löytyi arkistosta, Helsingin Sanomat, 5.8.2017 s. C 7