Edith Sitwell
Edith Louisa Sitwell (7. syyskuuta 1887 – 9. joulukuuta 1964) oli brittiläinen runoilija ja kriitikko ja vanhin kolmesta Sitwellin kirjailija-sisaruksesta. Hän ei ollut koskaan naimisissa, mutta oli kiintynyt venäläiseen taidemaalari Pavel Tchelitchewiin, ja hänen kotinsa oli aina avoin Lontoon runoilijapiirille, ja hän oli heille antelias ja avulias.
Sitwell julkaisi runoutta jatkuvasti vuodesta 1913, osa siitä abstrakteja ja musiikkiaselvennä. Hän oli tyyliltään dramaattinen, ja hänen työtään kiitettiin vankasta tekniikasta ja huolellisesta ammattitaidosta.lähde?
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edith Louisa Sitwell syntyi Scarborough'ssa, North Riding of Yorkshiressä. Hän oli isänsä George Sitwellin vanhin lapsi ja ainoa tytär.[1] Hänen äitinsä oli Ida Emily Augusta (s. Denison).[2]
Sitwellillä oli kaksi nuorempaa veljeä, Osbert Sitwell (1892–1969) ja Sacheverell (1897–1988), molemmat ansioituneita kirjoittajia ja tunnettuja kirjallisuushenkilöitä. Hän kuvasi lapsuuttaan "hyvin onnettomaksi".[2] Hänen suhteensa vanhempiinsa oli parhaimmillaan myrskyisä. Hän kirjoitti omaelämäkerrassaan, että hänen vanhempansa jäivät hänelle etäisiksi.lähde?
Aikuisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
26-vuotias Sitwell muutti vuonna 1914 Bayswateriin pieneen asuntoon, jonka hän jakoi Helen Roothamin (1875-1938) kanssa.lähde?
Sitwell ei koskaan mennyt naimisiin, mutta näyttää olevan rakastunut elämänsä aikana useisiin saavuttamattomiin miehiin. Noin 1914 hänellä oli suhde chileläiseen taiteilijaan ja nyrkkeilijään Álvaro de Guevaraan.[3]
Sitwellin tavattua runoilija Siegfried Sassoonin vuonna 1918 heistä tuli läheisiä ystäviä. Homoseksuaalinen Sassoon välitti syvästi Sitwellistä, mutta Sitwellin elämäkerrassa väitetään, että Sitwell rakastui häneen. Koko 1920- ja 1930-lukujen ajan Sitwell luotti Sassooniin arvioihin työtään kohtaan.lähde?
Vuonna 1927 Sitwell rakastui venäläiseen homoseksuaaliseen taidemaalariin Pavel Tšelitševiin. He olivat läheisiä, ja Sitwell auttoi häntä säännöllisesti taloudellisesti ja töiden julkaisussa. Sitwelliä loukkasi kuitenkin usein Tšelitševin arvaamaton luonne ja arvostuksen puute hänen ponnisteluistaan.[4] Suhde kesti kuitenkin 30 vuotta ja päättyi Tšelitševin kuolemaan. Vuonna 1928 Sitwellin asuinkumppani Helen Rootham joutui syöpäleikkaukseen, ja hänestä tuli lopulta työkyvytön. Vuonna 1932 Rootham ja Sitwell muuttivat Pariisiin, jossa he asuivat Roothamin nuoremman sisaren, Evelyn Wielin kanssa.lähde?
Sitwellin äiti kuoli vuonna 1937. Sitwell ei osallistunut hautajaisiin, koska oli tyytymätön vanhempiinsa lapsuudessaan. Helen Rootham kuoli selkärangan syöpään vuonna 1938. Toisen maailmansodan aikana Sitwell palasi Ranskasta. Hän kirjoitti öljylamppujen valossa, koska talossa ei ollut sähköä. Hän neuloi vaatteita armeijassa palvelleille ystävilleen. Vuonna 1943 hänen isänsä kuoli Sveitsissä.lähde?
Sitwellin sodan aikana kirjoittamat runot toivat hänet takaisin julkisuuteen. Niihin kuuluvat Street Songs (1942), The Song of the Cold (1945) ja The Shadow of Cain (1947), jotka kaikki saivat paljon kiitosta. London Blitzistä kertova "Still Falls the Rain" on edelleen hänen tunnetuin runonsa. Sen sävelsi Benjamin Britten. Myös hänen muita runojaan on sävelletty.lähde?
Tchelitchew kuoli heinäkuussa 1957. Sitwellin veli Osbert Sitwell kuoli vuonna 1969 Parkinsonin tautiin, joka diagnosoitiin vuonna 1950. Sitwellille myönnettiin vuonna 1954 Britannian imperiumin (DBE) ritarikunnan ritarikomentajan arvonimi. Hän kääntyi 1955 roomalaiskatolisuuteen.lähde?
Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitwell asui vuodesta 1961 kuolemaansa asti Lontoon Hampsteadin asunnossa.[5] Noin vuonna 1957 Sitwell alkoi käyttää pyörätuolia sairastettuaan Marfanin oireyhtymää koko elämänsä ajan. Hän kuoli aivoverenvuotoon 9. joulukuuta 1964 77-vuotiaana.[6]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde[7]
- Yö vain vastaa (Still Falls the Rain), suom. Anne Nieminen, julkaisussa Taite: runouslehti 2003; nro 4
Kokoelmassa Tuomas Anhava: Minä kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta: runosuomennoksia, toim. Helena Anhava ja Martti Anhava, Helsinki: Otava 2003 ISBN 951-1-18638-8
- Eurydike
- Invocatio
Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitwellin runokokoelmat ovat: [8]
- Mother and Other Poems (1915)
- Clowns' Houses (1918)
- The Wooden Pegasus (1920)
- Façade (1922)
- Bucolic Comedies (1923)
- The Sleeping Beauty (1924)
- Troy Park (1925)
- Rustic Elegies (1927)
- Gold Coast Customs (1929)
- Collected Poems (1930)
- Five Variations on a Theme (1933)
- Poems Old & New (London: Faber & Faber, 1940)
- Street Songs (1942)
- Green Song and Other Poems (1944)
- The Song of the Cold (1945)
- The Shadow of Cain (1947)
- The Canticle of the Rose: Selected Poems 1920–1947 (1949)
- Façade, and Other Poems 1920–1935 (1950)
- Gardeners and Astronomers: New Poems (1953)
- Collected Poems (1954)
- The Outcasts (1962)
Muut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alexander Pope (1930)
- Bath (1932), a profile of the city under Beau Nash
- The English Eccentrics (1933)
- Aspects of Modern Poetry (1934)
- Victoria of England (1936)
- I Live Under a Black Sun (1937)
- English Women (1942)
- A Poet's Notebook (1943)
- Fanfare for Elizabeth (1946), a biography of Elizabeth I
- The Queens and the Hive (1962), a biography of Elizabeth I
- Taken Care Of (1965), autobiography
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eccentric patriarch with slender grip on reality The Age. 13.1.2003. (englanniksi)
- ↑ a b Face to Face: ”Dame Edith Sitwell”. BBC. 1959. Katsottavissa verkossa. (englanniksi)
- ↑ Greene: Edith Sitwell: avant-garde poet, English genius, s. 118. London: Virago, 2011. ISBN 978-1-86049-967-8. (englanniksi)
- ↑ Green: Edith Sitwell: avant-garde poet, English genius, s. 19 1. London: Virago, 2011. ISBN 978-1-86049-967-8. (englanniksi)
- ↑ Edith Sitwell English Heritage.
- ↑ Edith Sitwell Weedon Lois England poet grave poetsgraves.co.uk. (englanniksi)
- ↑ Edith Sitwell, (Arkistoitu – Internet Archive) Päivittyvä luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 3.9.2021, viitattu 18.9.2021
- ↑ A History of Twentieth-Century British Women's Poetry (Dowson and Entwistle 341)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dame Edith Sitwellin paperit pidetään Clara Thomasin arkistoissa ja erikoiskokoelmissa, Yorkin yliopiston kirjastot, Toronto, Ontario
- Dame Edith Sitwell -kokoelma (Arkistoitu – Internet Archive) Harry Ransom Humanistisessa tutkimuskeskuksessa
- Edith Sitwell -kokoelma (Arkistoitu – Internet Archive) John J.Burnsin kirjastossa, Boston College
- Lyhyt elämäkerta CatholicAuthorsissa
- Sitwell Lied- ja Art Songs -tekstisivulla
- Walter Greenwoodille lähetetyt kirjeet (Arkistoitu – Internet Archive) pidettiin Salfordin yliopistossa
- Pyörät: jakeen antologia (1916–1921), toimittaja Sitwell, The Modernist Journals Project
- Dame Edith Sitwell esiintyminen tässä on sinun elämäsi
- BBC : n kasvokkain haastattelu Dame Edith Sitwellin ja John Freemanin kanssa 6. toukokuuta 1959
- Apua Sitwellin perhekirjeisiin ja käsikirjoituksiin Columbian yliopistossa. Harvinainen kirja- ja käsikirjoituskirjasto.
| ||||||||||||||||||||||||||
