Ediili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rooman valtakunta

Osa historian artikkelisarjaa
Rooman valtakunnan hallinto

Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta
753 eaa.510 eaa.

Rooman tasavalta
510 eaa.27 eaa.
Rooman keisarikunta
27 eaa.476 jaa.

Länsi-Rooma
330476

Itä-Rooma
3301453
Trebizond
12041461
Theodoro
12041475

Virkamiehet
Konsuli
Preettori
Prokonsuli
Propreettori
Ediili
Kvestori
Tribuuni
Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori
Magister equitum
Sotatribuuni-konsuli
Kuningas
Triumviraatti
Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti
Dux
Officium
Prefekti
Vicarius
Vigintisexviri
Liktori
Magister militum
Imperaattori
Princeps senatus
Pontifex maximus
Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti
Cursus honorum
Rooman kansankokoukset
Rooman laki
Rooman kansalaisuus
Imperium

Ediili (lat. aedilis) oli virkamies Rooman valtakunnassa. Ediilien tehtävänä oli huolehtia julkisista rakennuksista, järjestää yleisiä uskonnollisia juhlia ja huolehtia vedenjakelusta.

Vuodesta 493 eaa. alkaen plebeijit valitsivat plebeijien kokouksessa keskuudestaan kansanediilejä. Vuodesta 367 eaa. alkoivat patriisit valita kuruulisia ediilejä. Ediilien valta heikkeni keisariajalla, kun keisari Augustus perusti uuden viran nimeltä curatores aedium sacrarum et operum locorumque publicorum[1] (pyhien rakennusten, julkisten töiden ja julkisten tilojen hoitaja), jonka työtehtävät menivät päällekkäin ediilien kanssa.

Ediilin virka ei suoranaisesti kuulunut roomalaiseen virkauraan, Cursus honorumiin, mutta koska ediilit järjestivät yleisiä juhlia oli heidän helppo päästä kansan suosioon, josta saattoi olla apua myöhemmin. Ediiliksi haluavan täytyi kuitenkin olla yli 36-vuotias ja olla palvellut kvestorina.

Ediilien tehtäviin kuului myös laajan roomalaisen torikaupan valvominen. Ediilien työnkuvaan kuului muun muassa torikauppiaiden sekä ostajien kansalaisuuden tai liittolaisuuden (ius commercii) tarkastaminen. Ediilit sekä heidän alaisensa tarkastivat myös myytävien tuotteiden sallittavia ominaisuuksia kuten painoja ja mittoja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marja-Leena Hänninen: Uskonnot antiikin Roomassa, s. 170. Helsinki : Teos, 2012 (Juva : Bookwell).
  2. Philip Matyszak Keisarien Rooma, Viidellä denaarilla päivässä, Otava 2008
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.