Emil Johannes Simola
Emil Johannes Simola (31. heinäkuuta 1876 Lappee – 8. lokakuuta 1954 Tikkurila, Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen tekniikan tutkija ja professori.[1] [2]
Emil Simolan vanhemmat olivat talonomistaja Adam Simola ja Maria Suninen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1897 Viipurin lyseosta ja suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa vuonna 1902. Hän oli Tampereen teollisuuskoulun ja teknillisen opiston johtajana 1906–1919. Simola toimi Teknillisen korkeakoulun mekaanisen teknologian professorina 1919–1945 sekä aineenkoetuslaitoksen tekstiiliosaston johtajana 1930–1938 ja Teknillisen Aikakauslehden päätoimittajana 1925–1947.[3][2]
Emil Simola oli naimisissa 1910–1949 Elsa Viktorina Laipion (ent. Larin, k. 1949) ja vuodesta 1951 Dagny Adelaide Kockin kanssa. [2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kankaiden sidosoppi 1911
- Kehruu- ja kutomateollisuus,1915
- Tekstiiliteknologia. Kutomakoneet, 1925
- Tekstiilikuidut, 1949
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 677. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1468. Otava 1966.