Dzamil Kamanger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dzamil Kamanger
Dzamil Kamanger Kiasmassa 2012
Dzamil Kamanger Kiasmassa 2012
Henkilötiedot
Syntynyt1948
Mariwan, Iran
Taiteilija
Ala kuvataide

Dzamil Kamanger (s. 1948 Mariwanissa) on Iranissa syntynyt ja Suomessa asuva kuvataiteilija. Vuodesta 2000 lähtien hän on usein työskennellyt parina taiteilija Kalle Hammin kanssa. Heidän teostensa toistuvia aiheita ovat kulttuurien kohtaaminen ja ihmisten ja tavaroiden globaali liikkuminen. Hamm ja Kamanger ovat monissa teoksissaan kyseenalaistaneet alkuperäisyyden ajatuksen ja myös pohtineet erilaisia tapoja olla mies.[1][2]

Taiteen aiheita omasta elämästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamangerin ja Hammin ensimmäisiä yhteistöitä olivat näyttelyt Pizzeria Babylon I ja II. Ensimmäisessä niistä (2000) pitseriatyössä toisiinsa tutustuneet taiteilijat esittelivät valokuvia pitsalaatikoissa. Osa kuvista oli Kamangerin perhealbumista, osa hänen matkaltaan Iranista Suomeen. Toisessa näyttelyssä laatikoissa oli Hammin piirroksia muun muassa Istanbulin kurdeista. Emigranttitarha-projektissaan[3] taiteilijat tutkivat tuttujen koriste- ja hyötykasvien globaaleja reittejä.[4]

Monet Kamangerin teokset liittyvät hänen omaan henkilöhistoriaansa. Vuonna 2012 kurditaustainen taiteilija esitteli Suomen valokuvataiteen museossa Vankilalakanan, muliinilangalla kirjotun suurennoksen valokuvasta, joka oli otettu hänestä ja hänen vankitovereistaan irakilaisessa Al-Romadin vankilassa. Kamanger oli kymmenen vuotta Irakin-Iranin sodan siviilivankina 1980-luvulla. Punainen risti lähetti kuvan Kamangerin perheelle todisteeksi siitä, että tämä on elossa.[5]

Viime vuosina Kamanger on tehnyt lukuisia teoksia iranilaisella helmikudontatekniikalla. Kiasman Tosi kyseessä -kokoelmanäyttelyssä (2.11.2012-10.3.2013) oli esillä hänen lasihelmistä kutomiaan matkustusasiakirjoja.[6] Teokset ovat tuhansista helmistä koostuvia suurennettuja kopioita eri maiden passeista ja viisumeista. Kamanger kertoo, että myös passit ja viisumit ovat saaneet innoituksen hänen omasta elämästään: hän pakeni Iranista ilman passia vuonna 1994. Kurdiperheelle ei poliittisista syistä myönnetty Iranin matkustusasiakirjoja.[7]

Vuonna 2014 Kamanger ja Hamm saivat Suomi-palkinnon ajankohtaisten ja haastavien yhteiskunnallisten kysymysten esiinnostamisesta.[8]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dzamil Kamanger valmistui keraamikoksi Kermanshahin taideyliopistosta 1973. Sen jälkeen hän opiskeli metsäkoulussa, koska perhe ei hyväksynyt taiteen tekemistä ammatiksi.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalle Hamm & Dzamil Kamanger: Vapaudesta Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 2.2.2013.
  2. Marja-Terttu Kivirinta: Cultural Comments in Pizza Boxes Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin verkkosivu. Viitattu 2.2.2013.
  3. Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger: Emigranttitarha (pdf) beelsebub.org. 2008.
  4. Marja-Terttu Kivirinta: Cultural Comments in Pizza Boxes Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin verkkosivu. Viitattu 2.2.2013.
  5. Kalle Hamm & Dzamil Kamanger: Vapaudesta Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 2.2.2013.
  6. Toim. Eija Aarnio ja Patrik Nyberg: Tosi kyseessä. Dokumentti nykytaiteessa. Kiasman kokoelmat., s. 110-111. Nykytaiteen museo Kiasma, 2012. ISBN 978-951-53-3449-7.
  7. Reality Bites - Dzamil Kamanger (video) Nykytaiteen museo Kiasma. Viitattu 2.2.2013.
  8. Ministeri Viitanen jakoi yhdeksän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille 4.12.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 4.12.2014.
  9. Kohtalotoverit 2, Kuka? Dzamil Kamanger. Helsingin Sanomat, 2.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]