Dworshakin vesivoimalaitos
| Dworshakin vesivoimalaitos | |
|---|---|
 Voimalaitospato alavirran suunnasta nähtynä, tulva-aukot ovat auki. |
|
| Tyyppi | vesivoimalaitos |
| Teho | 400 MW[1] |
| Tuotanto | 1,63 TWh (2015)[2] |
| Rakennevirtaama | 297 m³/s[1] |
| Omistaja | U.S. Army Corps of Engineers[2] |
| Rakentaminen aloitettu | 1966[2] |
| Valmistunut | kesäkuu 1972[2] |
| Kytketty sähköverkkoon | maaliskuu 1973[2] |
| Sijainti | Idaho, Yhdysvallat[2] |
| Koordinaatit | |
| Joki | North Fork Clearwater[2] |
Dworshakin vesivoimalaitos on United States Army Corps of Engineersin operoima ja omistama vesivoimalaitos Clearwater-joen pohjoishaarassa Idahon osavaltion pohjoisosassa, Yhdysvalloissa. Betonirakenteinen voimalaitospato on Yhdysvaltain kolmanneksi korkein.[2]
Dworshakin vesivoimalaitos on varustettu kahdella 90 megawatin ja yhdellä 220 megawatin yksiköllä, ja laitoksen asennettu kokonaisteho on 400 megawattia. Voimalaitos tuotti vuoden 2015 aikana 1,63 terawattituntia sähköä.[2]
Padon rakenteellinen korkeus on 219 metriä, ja 492 metriä merenpinnasta sijaitsevan harjan pituus noin kilometri. Patojärven tilavuus on noin 4,28 kuutiokilometriä. Noin 87 kilometriä pitkän tekojärven pinta-ala on noin 81 neliökilometriä. Dworshakin padon on arvioitu valmistumisensa jälkeen säästäneen noin 2,8 miljoonaa dollaria pienentyneissä tulvavaurioissa.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pato sai rakennusluvan vuoden 1962 Flood Control Actin myötä, ja rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1966. Voimalaitos valmistui kesäkuussa 1972, jolloin alkoi myös sen käyttö tulvanhallintaan. Voimalaitos kytkettiin sähköverkkoon yhdeksän kuukautta myöhemmin maaliskuussa 1973. Padon tukinuittojärjestelmät valmistuivat toukokuussa 1979, ja niitä käytettiin 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin tukkien kuljetus siirtyi metsäautoteiden parantumisen seurauksena muille kuljetusmetodeille.[2]
Alun perin patoon asennettiin kolme turbiinia sähköntuotantoa varten. Turbiinien yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on 400 megawattia. 1990-luvulla padon sähköntuotantokapasiteetti oli tarkoitus kaksinkertaistaa ja turbiineja asennettiin kolme lisää. Kaikkien kuuden turbiinin käyttäminen täydellä teholla olisi kuitenkin johtanut niin suureen virtaamaan, että alavirtaan olisi tarvittu toinen pato vesimassojen hallitsemiseksi. Asukkaiden vastustuksesta johtuen toista patoa ei kuitenkaan rakennettu, ja vain kolme padon tuurbiineista on käytössä.[3]
Patoa on kritisoitu sen vaikutuksista joen ekosysteemiin. Pato katkaisi mereen vaeltavien kirjolohien vaellusreitin ja tekojärvi peitti alleen osan vapitien ja valkohäntäpeurojen talvehtimisalueesta.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Dworshak Dam – Hydroelectric Project Information cbr.washington.edu. Seattle, Washington: University of Washington – School of Aquatic & Fishery Sciences. Viitattu 19.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Dworshak Dam and Reservoir nww.usace.army.mil. U.S. Army Corps of Engineers, Walla Walla District. Viitattu 19.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Facts: Dworshak Dam 2017 Idaho Public Televison. Arkistoitu 10.6.2018. Viitattu 13.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Hollister, Hal: A triumph and a dram of gall. Lewiston Morning Tribune, 15.6.1973. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)