Duron

AMD Duron on x86-yhteensopiva suoritin, jota valmisti AMD. Se julkaistiin kesällä 2000 edulliseksi vaihtoehdoksi yhtiön omalle Athlon-suorittimelle. Se kilpaili myös Intelin Pentium III- ja Celeron-suorittimien kanssa.

Duronin kanta on yhteensopiva Athlonin kanssa, joten ne toimivat samoilla emolevyillä. Ero näiden suorittimien välillä on sisäinen. Duronissa ja Athlonissa on sama 128 kilotavun L1-välimuisti, mutta Duronissa on vain 64 kilotavua L2-välimuistia, kun Athlonissa on 256 kilotavua^[1]. Tämän takia Duron on Athlonia hitaampi toimisto-ohjelmissa, mutta yhtä nopea liukulukuoperaatioissa. Alkuperäinen Duron toimi 100 MHz:n väylänopeudella, kun Athlon pystyi toimimaan 133 MHz:n nopeudella. Myöhemmin myös Duron tuki 133 MHz:n väylää.

Alkuperäistä Duronia valmistettiin Spitfire-ytimellä vuosina 2000 ja 2001 nopeuksilla 600–950 MHz. Se pohjautui Athlonin Thunderbird-ytimeen. Seuraavaa Duronia Morgan-ytimellä valmistettiin nopeuksilla 1 000–1 300 MHz ja se perustui Athlon XP:n Palomino-ytimeen, jossa oli lisänä muun muassa tuki SSE-käskyille sekä muutamia pikkuparannuksia. Erona näissä Duroneissa Athlon-isoveljiinsä oli L2-välimuistin koon lisäksi myös valmistusprosessi; Duronit oli valmistettu 180 nm:n alumiinijohdinprosessilla, Athlonit 180 nm:n kuparijohdinprosessilla, minkä takia Duronit eivät kellottuneet yhtä suuriin kellotaajuuksiin kuin Athlonit.

Vuonna 2003 AMD julkaisi seuraavan Duron-ytimen, joka perustui Athlon XP:n Thoroughbred-ytimeen, eli se oli valmistettu 130 nm:n valmistustekniikalla. Ytimen nimi oli Applebred. Sitä oli saatavilla 1 400, 1 600 ja 1 800 MHz:n kellotaajuuksilla, jotka kaikki käyttivät 133 MHz:n väylää.

Duron-mallisto lopetettiin vuonna 2004. Sen korvasi Sempron.