Dugongi
| Dugongi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Dugong dugon (Müller, 1776) |
||||||||||||||||||
| Levinneisyyskartta | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Dugongin levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Dugongi Wikispeciesissä Dugongi Commonsissa |
Dugongi (Dugong dugon) on sireenieläinten lahkon pienikokoisin jäsen, lahkon muut edustajat ovat manaatit ja sukupuuttoon kuollut stellerinmerilehmä. Aikuiset yksilöt ovat yleensä alle kolme metriä pitkiä, ja painavat suurimmillaan 420 kilogrammaa. Syntyessään dugongi painaa 20–35 kilogrammaa, ja on 100–120 senttimetrin pituinen. Nimi dugongi tulee malaijin kielen sanasta ”duyung”, joka tarkoittaa merenneitoa.
Sisällysluettelo
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dugongien levenneisyysalue käsitti joskus tropiikissa koko Tyynenmeren ja Intian valtameren. Nykyään suurimmat populaatiot asuvat Isolla valliriutalla Australiassa ja Torresinsalmessa Uudesta-Guineasta etelään. Pienempiä populaatioita löytyy Mosambikin, Egyptin ja Kenian rannikolta sekä Palaulta. 22. tammikuuta 2003, 70 vuotta katoamisensa jälkeen, löydettiin yksi dugongi Tansanian rannikolta.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dugongit ovat erikoistuneet syömään ja laiduntamaan meriruohoa. Ne etsiytyvätkin yleensä mataliin lahtiin, eivätkä yleensä suorita suuria kausittaisia muuttoja.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukukypsiksi dugongit tulevat vasta 9–10 vuoden iässä. Dugongit saavat yleensä vain yhden poikasen kerrallaan. Poikasia ne saavat 3–7 vuoden välein. Poikanen syntyy matalassa vedessä, ja emo hoitaa sitä kolme vuotta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Marsh, H.: Dugong dugon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
