Dracula (vuoden 1958 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pimeyden prinssi
Dracula
Dracula 1958 c.jpg
Ohjaaja Terence Fisher
Käsikirjoittaja Jimmy Sangster
Tuottaja Anthony Hinds
Säveltäjä James Bernard
Kuvaaja Jack Asher
Leikkaaja James Needs
Lavastaja Bernard Robinson
Pääosat Peter Cushing,
Christopher Lee,
Michael Gough,
Melissa Stribling,
Carol Marsh,
John van Eyssen,
Valerie Gaunt,
George Woodbridge,
Miles Malleson
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö Hammer
Ensi-ilta 1958
Kesto 78 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja The Brides of Dracula
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pimeyden prinssi (Dracula, amerikkalaisessa levityksessä Horror of Dracula) on vuonna 1958 valmistunut brittiläinen elokuva, joka oli Hammer-yhtiön järjestyksessään toinen värillinen uusintaversio Universalin "klassisten hirviöiden" sarjasta. Elokuva ilmestyi noin vuoden Frankensteinin kirous-elokuvan jälkeen. Se oli myös brittien ensimmäinen oma versio kuuluisasta tarinasta. Suomessa alun perin kielletty Pimeyden prinssi oli Hammerille jättimenestys[1].

Käsikirjoitus poikkesi Bram Stokerin vuoden 1897 romaanista suuressa määrin: tapahtumapaikka on jossain Keski-Euroopassa; tapahtumia ja henkilöhahmoja on tiputettu pois; jäljellä olevien hahmojen nimiä ja keskinäisiä suhteita on vaihdettu.

Pimeyden prinssi sai kahdeksan jatko-osaa, joista kuudessa nimiosan näytteli Christopher Lee; ainoastaan ensimmäisessä jatko-osassa hahmo ei esiintynyt lainkaan.

Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Peter Cushing  … Van Helsing  
 Christopher Lee  … kreivi Dracula  
 Michael Gough  … Arthur Holmwood  
 Melissa Stribling  … Mina Holmwood  
 Carol Marsh  … Lucy Holmwood  
 Olga Dickie  … Gerda  
 John Van Eyssen  … Jonathan  
 Valerie Gaunt  … vampyyri  
 Janina Faye  … Tania  
 Barbara Archer  … Inga  
 Charles Lloyd Pack  … tohtori Seward  
 George Merritt  … poliisi  
 George Woodbridge  … vuokraisäntä  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elokuva-arkisto tekee kunniaa kauhun kuningas Christopher Leelle Yle Uutiset. Viitattu 24.7.2020.