Douglas Hartree

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Douglas Hartree
Syntynyt 27. maaliskuuta 1897
Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut 12. helmikuuta 1958 (60 vuotta)
Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta
Tutkimusala numeerinen analyysi, atomifysiikka
Instituutti Manchesterin yliopisto
Cambridgen yliopisto
Tutkinnot St John’s College
Tunnetuimmat työt Hartree–Fock-teoria

Douglas Rayner Hartree (27. maaliskuuta 1897 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta12. helmikuuta 1958 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen matemaatikko ja fyysikko, joka kehitti numeerista analyysiä ja siihen liittyvän atomifysiikan Hartree–Fock-teorian. Hän rakensi myös Vannevar Bushin koneen mallin mukaisesti differentiaalianalysaattori Meccano-rakennussarjasta.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas Hartree syntyi vuonna 1897. Hänen äitinsä Eva Hartree oli Cambridgen pormestari ja naisten oikeuksia ajaneen National Council of Womenin puheenjohtaja. Hänen isänsä William Hartree puolestaan oli insinööritieteen opettaja Cambridgen yliopistossa. Douglas oli vanhin perheen kolmesta pojasta ja ainoa, joka eli aikuisuuteen asti.[1]

Hartree aloitti 1915 yliopisto-opinnot Cambridgen St John’s Collegessa. Ensimmäinen maailmansota katkaisi opinnot. Sodan aikana 1916–1918 hän kuului ryhmään, joka tutki ilmatorjunta-aseita. Hartree valmistui 1921 ja jatkoi väitöskirjaopintoihin. Tohtoriksi hän valmistui 1926.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hartreen rakennuttama differentiaalianalysaattori.

Hartree toimi 1924–1927 tutkijana St John’s Collegessa ja 1928–1929 Christ’s Collegessa. Manchesterin yliopiston sovelletun matematiikan professorina hän oli 1929–1937.[1] Hartree vieraili vuonna 1933 MIT:ssa Vannevar Bushin luona, jossa hän pääsi käyttämään differentiaalianalysaattoria. Hartree sai koneen piirustukset ja rakensi Meccano-rakennussarjasta oman koneensa. Vain noin 20 puntaa maksanut kone oli suosuttu, ja siitä tehtiin useita kopioita ympäri Britanniaa.[2]

Hartree toimi Manchesterissa 1937–1945 teoreettisen fysiikan professorina.[2] Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli Yhdysvalloissa ENIAC-projektin parissa.[3] Cambridgen yliopiston matemaattisen fysiikan professuurin Hartree sai 1946. Siinä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti.[1]

Cambridgessa Hartree kehitti järjestelmän itseytyvien kenttien arvioinnille. Menetelmä on usiden atomitason kaavojen pohjana. Sen yleisti venäläinen fyysikko Vladimir Fok, ja se tunnetaan Hartree–Fock-teoriana.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d O’Connor, J. J. & Robertson, E. F.: Douglas Rayner Hartree MacTutor History of Mathematics. University of St Andrews. Viitattu 10.10.2017. (englanniksi)
  2. a b Douglas Hartree IEEE Computer Society and the Institute of Electrical and Electronics Engineers Inc. Viitattu 10.10.2017. (englanniksi)
  3. a b Douglas R. Hartree Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.10.2017. (englanniksi)