Don DeLillo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Don DeLillo
Don delillo nyc 02-cropped.jpg
Syntynyt 20. marraskuuta 1936 (ikä 80)
Bronx, New York, New York, Yhdysvallat
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Äidinkieli englanti
Esikoisteos Americana 1971
Pääteokset Valkoinen kohina 1985
Tuotannon kieli englanti
Tunnustukset National Book Award 1985
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja[1] ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DeLillon vanhemmat ovat italialaisia siirtolaisia. Hän opiskeli Fordhamin yliopistossa ja työskenteli valmistuttuaan viisi vuotta copywriterina. Kirjallisuuden pariin hän päätyi toimitettuaan kirjallisuusantologian.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DeLillon esikoisteoksen Americanan (1971) päähenkilö on televisiotuottaja, joka aloittaa matkan halki Amerikan. Esa Mäkijärvi sanoo teosta hapuilevaksi. DeLillo ei hänen mukaansa ollut tehtävänsä tasalla, ja teoksen myynti jäi vähäiseksi. Hän ei pidä muitakaan DeLillon 1970-luvun romaaneja lukemisen arvoisina, eikä niitä olekaan suomennettu.[1] Toinen romaani End Zone (1972) sijoittuu jalkapallokentälle. Great Jones Street (1973) käsittelee rock- ja huumeluolia. Romaani Ratner’s Star (1976) pohjautuu Lewis Carrollin kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tieteiskertomuksen päähenkilönä on 14-vuotias Billy Twilling, joka on saanut Nobel-palkinnon.

DeLillon läpimurtoteos on romaani Valkoinen kohina, joka sai vuonna 1985 National Book Award -kirjallisuuspalkinnon. Hän kirjoitti sen palattuaan kotimaahan sen jälkeen, kun hän oli asunut pitkähkön aikaa Kreikassa ja matkustellut Euroopassa ja Lähi-idässä. Hän havahtui huomaamaan, että hänen poissa ollessaan yhdysvaltalainen elämänmuoto oli kokenut suuren muutoksen.[1] Muutos johtui ennen kaikkea televisiosta ja supermarketeista. Valkoisen kohinan päähenkilö on yliopiston opettaja J. A. K. Gladney. Hän on pohjoisamerikkalaisen Hitler-tutkimuksen laitoksen esimies Kukkulan collegessa. Kanslerin ehdotuksesta hän on muuttanut etunimensä Jack arvokkaammaksi kirjainyhdistelmäksi J. A. K.

DeLillon on nähty teoksissaan ennakoivan Yhdysvaltojen tulevaa kehitystä ja jopa kaksoistornien katastrofia. Iskun jälkeen verkossa kiersi kriitikko Vince Passaron essee "Don DeLillo and the Twin Towers", jossa tähän kiinnitetään huomiota. Los Angeles Timesin haastattelussa DeLillo kuitenkin vähättelee ennustajankykyjään[1][2]

Romaani Vaaka käsittelee John F. Kennedyn murhaan liittynyttä salaliittoteoriaa ja Lee Harvey Oswaldia. Teoksen Mao II aiheena ovat puhemies Mao Tse-tung ja Andy Warhol.

DeLillon 900-sivuinen Alamaailma ilmestyi vuonna 1997. Teoksesta hänelle on myönnetty Jerusalem-palkinto ja Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian William Dean Howellsin mitali.[3]

Kirjallisuuskriitikko Harold Bloom nostaa arikkelissaan vuonna 2003 DeLillon yhdeksi neljästä merkittävimmästä elossa olevasta amerikkalaisesta kirjailijasta Thomas Pynchonin, Philip Rothin ja Cormac McCarthyn rinnalle ja mainitsee erityisesti kirjan Alamaailma.[4][5] DeLillo kaihtaa julkisuutta. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös näytelmiä.

DeLillon romaanit on suomentanut Helene Bützow, joka sai työstään valtion kääntäjänpalkinnon vuonna 2001.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Americana (1971)
  • End Zone (1972)
  • Great Jones Street (1973)
  • Ratner's Star (1976)
  • Players (1977)
  • Running Dog (1978)
  • Amazons (1980) (DeLillo käytti "Cleo Birdwell" pseudonyymiä)
  • The Names (1982)
  • Valkoinen kohina. (White noise, 1985.) Suom. Helene Kortekallio. Keltainen kirjasto 203. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6537-5.
  • Vaaka. (Libra, 1988.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 234. Tammi, 1989. ISBN 951-30-9101-5.
  • Mao II. (Mao II, 1991.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 268. Tammi, 1993. ISBN 951-30-6537-5.
  • Alamaailma. (Underworld, 1997.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 315. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1140-7.
  • Esittäjä. (The Body Artist, 2001.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 332. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2015-5.
  • Cosmopolis. (Cosmopolis, 2003.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 354. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2659-5.
  • Putoava mies. (Falling man, 2007.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 391. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4041-0.
  • Omegapiste. (Point Omega, 2010.) Suom. Helene Bützow. Keltainen kirjasto 423. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-4041-0.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Day Room (ensiesitys 1986)
  • Valparaiso (ensiesitys 1999)
  • Love-Lies-Bleeding (ensiesitys 2006)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Esa Mäkijärvi: Parnasso, 2014, nro 5, s. 44-47.
  2. David L. Ulin: Finding reason in an age of terror Los Angeles Times. 15.4.2003. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
  3. Don DeLillo's Awards Perival.com. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
  4. Harold Bloom: Dumbing down American readers The Boston Globe. 24.9.2003. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
  5. DePietro, Thomas (toim.): Conversations With Don DeLillo, s. 115. University Press of Mississippi, 2005. ISBN 1-57806-704-9. (englanniksi)
  6. Kirjallisuuden valtionpalkinnot kirjailija Pirjo Hassiselle ja suomentaja Helena Bützowille 8.5.2001. Opetusministeriö. Viitattu 5.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]