Don’t ask, don’t tell
Don’t ask, don’t tell (DADT) (suom. Älä kysy, älä kerro) oli vuosina 1993–2011 käytössä ollut käytäntö Yhdysvaltain asevoimissa. Käytännön mukaan seksuaalista suuntautuneisuutta ei ole syytä kertoa tai kysellä. Taktiikalla oli tarkoitus toisaalta estää salaisesti homoseksuaalien noitavainot ja toisaalta estää avoimesti homoseksuaalisten henkilöiden rekrytoituminen.[1]
Kielto asetettiin vuonna 1993, ja sen jälkeen arviolta 14 000 armeijan palveluksessa ollutta erotettiin rikottuaan sääntöä. Kielto lopetettiin 20. syyskuuta 2011. Uudistus kielsi armeijasta erottamisen seksuaalisen suuntautumisen perusteella sekä salli homojen ja lesbojen palvella armeijassa avoimesti.[2]
Käytännön syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Homoseksuaalien palveleminen Yhdysvaltain asevoimissa kiellettiin toisen maailmansodan aikaan. Yhdysvaltain vuoden 1992 presidentinvaalit voittanut Bill Clinton ilmoitti ennen virkaanastumistaan vuodenvaihteessa 1992–93, että hän aikoisi kumota presidenttikaudellaan tämän kiellon. Clintonin ilmoitus herätti kuitenkin joissakin piireissä voimakasta vastustusta ja muun muassa senaatin sotilasasioista vastanneen komitean puheenjohtaja, demokraatti Sam Nunn, vastusti sitä.[3]
Voimakkaan vastustuksen vuoksi Clinton luopui alkuperäisestä ajatuksestaan homoseksuaalikiellon täydellisestä lakkauttamisesta. Tämän sijaan Clinton sai kerättyä tarpeeksi tukea kompromissiehdotukselleen, joka sai nopeasti yleisessä keskustelussa lempinimen ”Don’t ask, don’t tell” eli DADT. Kompromissiehdotuksen mukaan homoseksuaalit saisivat jatkossa palvella Yhdysvaltain asevoimissa, mutta he eivät saisi paljastaa seksuaalista suuntautumistaan. DADT-käytäntö herätti voimakasta vastustusta, koska useimmat asevoimien upseerit uskoivat homoseksuaalien palvelemisen laskevan sotilaiden taistelutahtoa ja homoaktivistit taas pitivät saavutettua kompromissia edelleen seksuaalivähemmistöjä syrjivänä.[3]
Käytännön kumoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Don’t ask, don’t tell -käytännöstä luovuttiin lopulta Barack Obaman ensimmäisellä presidenttikaudella. Obama oli vaalikampanjansa aikana luvannut luopua käytännöstä, jota suurin osa amerikkalaisista mielipidetiedustelujen perusteella tuohon aikaan vastusti. Yhdysvaltain puolustusministeriö ryhtyi selvittämään käytännön kumoamista alkuvuodesta 2010. Käytännön kumoamisesta äänestettiin senaatissa ensimmäisen kerran syyskuussa 2010, jolloin se oli osa laajempaa National Defense Authorization Act -lakiehdotusta. Senaatin republikaanit kuitenkin estivät lakiehdotuksen hyväksymisen.[3]
Kun National Defense Authorization Act ei mennyt läpi, päättivät senaattorit Joe Lieberman (sitoutumaton) ja Susan Collins (republikaani) tehdä DADT-käytännön kumoamiseksi erillisen lakiehdotuksen. Ehdotus hyväksyttiin joulukuussa 2010 edustajainhuoneessa äänin 250–174 ja senaatissa 65–31. Presidentti Obama hyväksyi lain 22. joulukuuta, minkä jälkeen puolustusministeriö ryhtyi valmistelemaan käytännön kumoamista. Virallisesti Don’t ask, don’t tell -käytännöstä luovuttiin 20. syyskuuta 2011.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 636. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- ↑ Obama vahvistaa: "Älä kysy älä kerro" -kielto poistuu syyskuussa 23.7.2011. Yle Uutiset. Viitattu 28.10.2012.
- ↑ a b c d "Don't Ask, Don't Tell (DADT) ." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Don’t ask, don’t tell Wikimedia Commonsissa
