Dominique D’Onofrio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dominique D’Onofrio
Dominique D’Onofrio vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntymäaika 18. huhtikuuta 1953
Syntymäpaikka Castelforte, Lazio, Italia
Kuolinaika 12. helmikuuta 2016 (62 vuotta)
Kuolinpaikka Buenos Aires, Argentiina
Seura
Seura
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1974–1975
1975–1976
1976–1977
1977–1982
Belgia RRFC Montegnée
Belgia Ans FC
Belgia RJS Bas-Oha
Belgia Ans FC
Valmennusura
1994–1995
1995–1996
1996–1997
2000–2001
2002–2006
2010–2011
Belgia Tilleur Saint-Nicolas
Belgia RFC Union La Calamine
Belgia RRFC Montegnée
Belgia Standard Liège
Belgia Standard Liège
Belgia Standard Liège

Dominique D’Onofrio (18. huhtikuuta 1953 Castelforte, Lazio, Italia12. helmikuuta 2016 Buenos Aires, Argentiina[1]) oli italialais-belgialainen jalkapallovalmentaja ja jalkapalloilija.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D’Onofrion pelaajaura Belgiassa jäi vaatimattomaksi ja hän pelasi alasarjojen joukkueissa, kunnes lopetti aktiiviuransa 29-vuotiaana 1982. Valmennusuransa D’Onofrio aloitti 1994 pienessä RFC Tilleur-Saint-Nicolas’n joukkueessa. Hän valmensi Liègen lähiöjoukkueita vuoteen 1997 saakka. Seuraavana vuonna hän siirtyi kaupungin mahtiseura Standard Liègen organisaatioon, jossa hän toimi ensin nuorten valmentajana. Joulukuussa 2000 hän nousi Standardin päävalmentajaksi ja luotsasi seuraa kolmessa ottelussa, kunnes teki tammikuussa 2001 tilaa Michel Preud’hommelle.

D’Onofrio palasi nuorisovalmentajaksi, mutta palasi jo syyskuussa 2002 edustusjoukkueen peräsimeen Robert Waseigen saatua potkut katastrofaalisen kauden alun vuoksi. Hän luotsasi Standardin kauden päätteeksi seitsemänneksi ja jatkoi tehtävässään myös seuraavalla kaudella. Standard oli mukana kärkipään kamppailussa, mutta jäi lopulta kolmanneksi ja hävisi mestaruuden voittaneelle RSC Anderlechtille 16 pistettä. Kaudella 2004–2005 Standard oli jälleen mukana kärkikahinoissa, mutta mestaruuden tavoitteleminen jäi haaveeksi. Toukokuussa 2005 tylsästä pelitavastaan kritisoitu ja kannattajien epäsuosioon joutunut D’Onofrio jätti tehtävänsä. Seura ei kuitenkaan löytänyt seuraajaa D’Onofriolle, joka palasi valmentajaksi muutama viikko eronsa jälkeen. Hän jatkoi tehtävässään kauden 2005–2006 loppuun ja johdatti Standardin liigassa hopealle viisi pistettä Anderlechtin perässä.

Kesällä 2006 D’Onofrio siirtyi valmentajantehtävistä urheilutoimenjohtajaksi ja syyskuussa hän seurasi päävalmentajaksi siirtynyttä Preud’hommea teknisenä johtajana. Preud’hommen valmentajakaudella D’Onofrion toimiessa teknisenä johtajana Standard palasi kaudella 2007–2008 mestaruuskantaan 25 vuoden tauon jälkeen ja uusi mestaruutensa seuraavalla kaudella.

Helmikuussa 2010 D’Onofriosta tuli jälleen seuran päävalmentaja László Bölönin potkujen jälkeen. [2] Hän jatkoi päävalmentajana myös kaudella 2010/11 ja luotsasi Standardin Belgian liigassa hopealle. Valmennusuran ensimmäinen pokaali tuli Belgian cupissa, jonka finaalissa Standard kukisti KVC Westerlon 2–0. Kauden menestyksestä huolimatta D’Onofrio jätti päävalmentajan tehtävät kauden päätteeksi. [3]

D’Onofrio kuoli sydämenpysähdykseen 62-vuotiaana Buenos Airesissa 12. helmikuuta 2016. [4]

Meriitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Belgian cup: 2011

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Edeltäjä:
Tomislav Ivić
Robert Waseige
László Bölöni
Standard Liègen päävalmentaja
12/2000–1/2001
10/2002–2006
2/2010–2011
Seuraaja:
Michel Preud’homme
Johan Boskamp
José Riga