Dokutšajevsk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dokutšajevsk
Докучаєвськ,
Докучаевск
Dokutšajevskin kaupungintalo (2008).
Dokutšajevskin kaupungintalo (2008).
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Dokutšajevsk

Koordinaatit: 47.7457°N, 37.6756°E

Valtio Ukraina
Alue Donetskin alue
Piiri Kalmiusken piiri
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 42 km²
Väkiluku (2021)  ([2]) 22 907









Dokutšajevsk (ukr. Докучаєвськ; ven. Докучаевск) on kaupunki Ukrainan Donetskin alueen Kalmiusken piirissä.[1][3][2][4] Dokutšajevsk sijaitsee Kalmius-joen vesistöön kuuluvan Suh’a Volnovaha -joen varrella, maanteitse noin 48 kilometriä piirikeskus Kalmiusken keskustasta länteen ja 40 kilometriä aluekeskus Donetskista etelälounaaseen.[1][5]

Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi 22 907 asukasta vuoden 2021 alussa.[2] Väestönlaskennassa 2001 väkiluku oli 24 383. Tuolloin 60,2 prosenttia asukkaista oli etniseltä taustaltaan ukrainalaisia, 33,3 prosenttia venäläisiä, 2,7 prosenttia kreikkalaisia ja 0,8 prosenttia valkovenäläisiä.[1]

Kaupungin synty kytkeytyy vuonna 1898 käynnistyneeseen kalkkikivi- ja dolomiittikaivokseen. Työläisten kylää kutsuttiin lähimmän rautatieasema Olenivkan mukaan. Siellä asui vuonna 1913 noin 70, ja vuonna 1916 noin 165 ihmistä. Rautatieyhteys rakennettiin vuonna 1914. Kaivoksen kasvaessa ja kehittyessä myös kylä kasvoi. Kaupunkityyppisen taajaman asema vuonna 1935. 1940-luvulla noin 10 tuhatta asukasta. Natsi-Saksan miehitys 16. lokakuuta 1941 - 9. syyskuuta 1943; seudulla toimi maanalainen vastarintaliike. Sodan jälkeen paikkakunnan kehitys jatkui. Vuonna 1954 kaupungin asema. Kaupunki nimettiin venäläisen maantieteilijä, maaperätutkija Vasyl Dokutšajevin mukaan.[1]

Dokutšajevsk on kuulunut Ukrainan heinäkuun 2020 aluehallintouudistuksen jälkeen Kalmiusken piiriin;[4] tätä ennen se oli alueellisesti merkittävä Donetskin alueen kaupunki.[1] Käytännössä kaupunki on ollut Venäjän ohjaaman separatistihallinnon piirissä 2014 lähtien,[6] ja - Venäjän sotavoimien saavuttua näkyvämmin - helmikuun 2022 lopulta lähtien Venäjän miehittämänä. Maaliskuussa 2022 uutisoitiin venäläisjoukkojen perustaneen kaupunkiin Mariupolista pakenevien siviilien pidätys- ja kuulusteluleirin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f B. M. Bondar: Dokutšajevsk (Докучаєвськ) Entsyklopedija Sutšasnoja Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2008. Viitattu 1.6.2022. (ukrainaksi)
  2. a b c Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 1.6.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
  3. Volodymyr Kubijovyc (editor): Dokuchaievske (pdf) (pdf-tiedostossa teoksen D-kirjaimella alkavat artikkelit) Encyclopedia of Ukraine. Volume I: A-F plus Map and Gazetteer, s. 714; ISBN 9781442632806 (ebook, 29.1.2016). 1984. University of Toronto Press. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)
  4. a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 1.6.2022. (ukrainaksi)
  5. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 160. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  6. Katrina Poulsen: OSCE: Eastern Ukrainians return home despite landmine danger 17.10.2015. Kyiv Post, kyivpost.com. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)
  7. Kateryna Tyshchenko: General Staff: Russian troops have established a “screening camp” for civilians fleeing Mariupol 24.3.2022. pravda.com.ua. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]