Dmytro Dorošenko
| Dmytro Dorošenko | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1882 Vilna, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1951 München, Länsi-Saksa |
| Ammatti | historioitsija ja poliitikko |
| Muut tiedot | |
| Järjestö |
Edistysmielisten ukrainalaisten seura Sosialistifederalistinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Dmytro Ivanovytš Dorošenko (ukr. Дмитро Іванович Дорошенко; 8. huhtikuuta 1882 – 19. maaliskuuta 1951) oli ukrainalainen historioitsija ja poliitikko. Dorošenko liittyi opiskelijana Edistysmielisten ukrainalaisten seuraan eli myöhempään Sosialistifederalistiseen puolueeseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli Keskusvaltojen alaisen Ukrainan valtion ulkoministeri. Sodan jälkeen hän eli ulkomailla. Historioitsijana hän julkaisi esimerkiksi Ukrainan valtion ja kirkon historiaa käsitteleviä teoksia.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dmytro Dorošenko syntyi Vilnassa Venäjän keisarikunnassa 8. huhtikuuta 1882 kasakkasukuun Tšernihivin alueelta[1], jonka esi-isiin lukeutuivat esimerkiksi hetmaanit Petro Dorošenko ja Myh’ailo Dorošenko.[2] Dmytro Dorošenko opiskeli ensin kymnaasissa Vilnassa. Vuonna 1901 hän aloitti historian opinnot ensin Varsovassa ja Pietarissa. Dorošenko valmistui vuonna 1909 Kiovasta.[1] Opintojensa aikana Dorošenko oli alkanut toimia Ukrainalaisessa radikaalipuolueessa ja myöhemmin Edistysmielisten ukrainalaisten seurassa (Tovarystovo Ukrajinskyh Postupovtsiv eli TUP).[2] Hän alkoi myös työskennellä sanomalehdille Rada ja Ukrajina, sekä Ukrainan tieteelliselle seuralle. Vuosina 1909–1913 Dorošenko toimi opettajana Dniprossa (tuolloin Jekaterinoslav) ja järjesti opetusta ukrainalaisissa kylissä.[1]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Dorošenko teki järjestötyötä ukrainalaisten parissa Venäjän miehittämillä alueilla Galitsiassa ja Bukovinassa.[2] TUP vaihtoi nimensä sodan aikana Sosialistifederalistiseksi puolueeksi ('Partija sotsialistiv-federalistiv), vaikka käytännössä se oli sosialismin sijaan liberaali.[3] Dorošenkosta tuli huhtikuussa 1917 Ukrainan keskusneuvoston (Ukrajinska Tsentralna Rada) jäsen ja vielä saman kuun aikana Helmikuun vallankumouksen väliaikaisen hallituksen nimittämä Galitsian komissaari, eli käytännössä kenraalikuvernööri. Hän joutui kuitenkin vetäytymään venäläisjoukkojen mukana Kiovaan elokuussa 1917. Kiovassa Dorošenkoa pyydettiin liittymään uuteen Ukrainan keskusneuvoston hallitukseen, mistä hän kieltäytyi johtuen poliittisista eroista keskusneuvoston eli Radan johtaja Myh’ailo Hruševskyin kanssa.[2] Lokakuun vallankumous johti Venäjän sisällissotaan bolševikkien yrittäessä ottaa vallan. Rada reagoi julistamalla Ukrainan kansantasavallan perustetuksi 20. marraskuuta 1917, kuitenkin vielä muodollisesti osana Venäjää. Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiin 25. tammikuuta 1918.[3] Dorošenkosta tuli Tšernihivin kuvernementin komissaari joulukuussa 1917.[2]
Ukrainan oppositio sosialistifederalistit mukaan luettuna teki vallankaappauksen Keskusvaltojen tuella 28.–29. huhtikuuta 1918. Ukrainan hetmaaniksi valittiin Pavlo Skoropadsky. Kansantasavallasta tuli nyt Keskusvaltojen alainen, mutta muodollisesti itsenäinen Ukrainan valtio (Ukrajinska Deržava).[3] Dorošenkosta tuli uuden hallituksen ulkoministeri. Dorošenkon johtama Ukrainan ulkoministeriö perusti lähetystöjä esimerkiksi Romaniaan, Puolaan, Sveitsiin ja Suomeen. Lokakuussa 1918 Dorošenko yritti aloittaa neuvotteluja Ympärysvaltojen edustajien kanssa Bernissä.[2] Ukrainan valtio luhistui joulukuussa 1918 saksalaisten vetäytyessä. Kansallismielisen Ukrainan Direktorion joukot valtasivat Kiovan ja Ukrainasta tuli jälleen Ukrainan kansantasavalta. Lopullisesti Ukraina luhistui sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan vuonna 1921.[3]
Dorošenko perusti Ukrainan valtion luhistumisen jälkeen yliopiston Kamjanets-Podilskyissa ja työskenteli Ukrainan Punaisen ristille Belgradissa ja Bukarestissa. Vuosina 1920–1922 hän asui Wienissä ja Berliinissä ja vuosina 1922–1926 Prahassa. Prahassa hän luennoi Ukrainan historiasta paikallisissa yliopistoissa. Vuonna 1926 hän siirtyi jälleen Berliiniin vastaperustettuun Ukrainan tiedeinstituuttiin jatkaen samalla akateemista uraansa Prahassa.[1] Dorošenko oli mukana monarkistisissa pakolaispiireissä, jossa toimivat myös esimerkiksi Vjatšeslav Lypynskyi, Serhij Šemet[2] ja Pavlo Skoropadski. Dorošenko joutui välittäjäksi Skoropadskin ja Lypynskyin välisissä ja muissa ukrainalaisen yhteisön kiistoissa. Dorošenko lähti tiedeinstituutilta kiistojen takia vuonna 1930 ja hän siirtyi seuraavana vuonna Varsovan yliopistoon. Saksa miehitti Puolan toisen maailmansodan alussa vuonna 1939. Dorošenko lähti Puolasta samana vuonna luennoiden taas Prahassa. Keväällä 1945 hän pakeni eteneviä Neuvostoliiton joukkoja Yhdysvaltojen miehittämälle alueelle Saksassa. Vuosina 1948–1950 Dorošenko asui Kanadassa, jossa hän luennoi esimerkiksi St. Andrew Collegessa Winnipegissä. Hän oli myös vuodesta 1948 kuolemaansa saakka Ukrainalaisen vapaan tiedeakatemian johtaja. Hän kuoli Saksan Münchenissä 19. maaliskuuta 1951.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dorošenko julkaisi uransa aikana lähes tuhat teosta, jotka käsittelivät Ukrainan valtiota, slaavilaista historiaa, elämäkertoja, Ukrainan kirkkohistoriaa, historiografiaa ja Ukrainan suhdetta Länsi-Eurooppaan.[1] Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat kaksiosaiset Narys istoriji Ukrajiny (1939), Istorija Ukrajiny 1917–1923 rr. (1930–1932) ja teokset Ohljad ukrajinskoji istoriografiji (1923) ja Pravoslava tserkva v mynulomu i sutšasnomu žytti ukrajinskoho narodu (1940).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 215-216. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Ivan Katchanovski, Zenon E. Kohut, Bohdan Y. Nebesio ja Myroslav Yurkevich: Historical edustaja Dictionary of Ukraine, s. 138-140. 2. p.. The Scercrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7847-1. (englanniksi)
- ↑ a b c d Johannes Remy: ”7.”, Ukrainan historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2015. ISBN 978-952-495-855-4.
| ||||||||||||||||||
