Disneysaatio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Disneysaatio tai disneyfikaatio tarkoittaa prosessia, jossa Disney-teemapuistojen periaatteet tulevat vallitseviksi yhä useammilla amerikkalaisilla ja muun maailman yhteiskuntasektoreilla. Käsitteen keksi sosiologi Alan Bryman vuonna 2004 rinnakkaistermiksi samana vuonna keksitylle mcdonaldisaatio-käsitteelle.[1]
Disneysaatiota tapahtuu kulutukseen ja palveluun tarkoitetuissa matkailu- ja viihdepaikoissa, kuten hotelleissa, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja kaupoissa. Bryman näkee disneysaatiossa neljä osa-aluetta:[1]
- Teemoittelu. Instituutiot ottavat käyttöön narratiivin, joka on instituution ulkopuolinen. Narratiivin avulla tavalliseen kuluttamiseen lisätään houkuttelevuutta. Esimerkki tällaisesta on ravintolan käyttämä elokuvanarratiivi tai luontonarratiivi.
- Hybridikulutus. Erilaisia kulutuksen muotoja kootaan yhteen, kuten kaupat ravintoloiden kyljessä, huvipuistot hotellien tai ostoskeskusten kyljessä, tai hotelli-kasinot. Tällä tavalla kuluttajat pidetään samassa kohteessa pidempään.
- Tuotteistaminen. Yritykset myyvät tavaroita, jotka jäljittelevät tai esittelevät sen kuvastoa tai logoa. Tällaisia tavaroita ovat esimerkiksi T-paidat, mukit ja kynät. Tällä tavalla kuvasta lypsetään mahdollisimman paljon tuottoa.
- Performatiivinen työ. Kulutusympäristön työntekijöltä odotetaan entistä enemmän sitä, että he näkevät oman työnsä performanssina, kuten teatterissa. Tätä tavoitellaan rohkaisemalla työntekijöitä esimerkiksi hymyilemään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bryman, Alan (toim. Ritzer, George): ”Disneyization”, The Blackwell Encyclopedia of Sociology, s. 1187–1188. Blackwell, 2007. ISBN 978-1-4051-2433-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Terhi-Anna Wilska: McDonaldisaatio, Disneysaatio ja suomalaisten lapsiperheiden vapaa-ajan kulutuspalvelut (pdf) Kulutustutkimus.Nyt. 2011. Kulutustutkimuksen seura. Viitattu 7.10.2021.