Dioscoro S. Rabor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dioscoro S. Rabor (18. toukokuuta 1911 Cebu City Filippiinit25. maaliskuuta 1996 College, Laguna Luzon) oli filippiiniläinen eläintieteilijä ja lintutieteilijä.

Rabor, lempinimeltään Joe, valmistui Filippiinien yliopistosta 1934. Hän valmisteli väitöstyötään Yalen yliopistossa 1957–1958 Sidney Dillon Ripleyn ohjauksessa ja hänelle myönnettiin filippiiniläisen Sillimanin yliopiston kunniatohtorin arvo 1974.

Vaikka Rabor tunnetaan lintututkijana, perehtyi hän myös kaloihin ja käärmeisiin. Hänen työuransa muodostui noin 30 virasta, hän muun muassa oli Sillimanin yliopiston professori 1947–1967, Mindanaon valtionyliopiston professori 1967–1975 ja Filippiinien yliopiston metsäopiston professori Los Bañosissa 1975–1976. Hän tomi Yhdysvaltain armeijan SEATO Medical Projectin Migratory Animal Pathological Survey-projektin johtajana Filippiinien keski- ja eteläosissa 1964–1970. Jäätyään eläkkeelle hän toimi Los Bañosin Wildlife Biology and Managementin konsulttina, kunnes sairastui 1992.

Rabor johti kaikkiaan yli 50 tutkimusretkeä Filippiinien saariston 25 saaren metsiin vuosina 1935–1977. Hänen vaimonsa Lina N. Florendo Rabor seurasi häntä lähes kaikilla retkillä, ja mukana kulkivat myös heidän kuusi lastaan. Kaikista neljästä tyttärestä tuli lääkäreitä ja heidän nimensä olivat lintujen (Iole Irena, Nectarinia Juliae, Ardea Ardeola) tai kalan nimisiä (Alectis Cyrene). Raborin 60 000 näytteen lintukokoelma on sijoitettu useisiin yhdysvaltalaisiin museoihin. Hän teki mittavan työn erään maailman suurimman petolinnun,filippiinienkotkan (Pithecophaga jefferyi), suojelemiseksi.

Rabor nimesi useita uusia eläinlajeja ja -alalajeja, linnuista muun muassa mindanaonparatiisipeipon (Erythrura coloria) yhdessä Ripleyn kanssa 1961, ja negrosintimalin (Stachyris nigrorum) yhdessä Austin L. Randin kanssa 1952.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]