Dimetyylitereftalaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dimetyylitereftalaatti
Tunnisteet
IUPAC-nimi dimetyyli-1,4-bentseenidikarboksylaatti
CAS-numero 120-61-6
PubChem CID 8441
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H10O4
Moolimassa 194,2 g/mol
Ulkomuoto kiinteä (valkoisia hiutaleita)
Sulamispiste 140 °C (413 K)
Kiehumispiste 288 °C (561 K)
Tiheys 1,2 g/cm3
Liukoisuus veteen ei liukene veteen

Dimetyylitereftalaatti (DMT) on tereftaalihapon ja metanolin esteri, jota käytetään polyestereiden valmistuksessa. Se on orgaaninen yhdiste ja ftalaatti, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan kiinteää, valkoisia hiutaleita. Sen kemiallinen kaava on C10H10O4 ja rakennekaava C6H4(COOCH3)2. Dimetyylitereftalaatista käytetään myös nimityksiä dimetyyli-1,4-bentseenidikarboksylaatti ja dimetyyli-p-ftalaatti.

Dimetyylitereftalaatin moolimassa on 194,2 g/mol, sulamispiste 140 °C, kiehumispiste 288 °C,tiheys 1,2 g/cm3, leimahduspiste 153 °C o.c., itsesyttymislämpötila 518 °C ja CAS-numero 120-61-6. Dimetyylitereftalaatti ei liukene veteen.

Dimetyylitereftalaattia valmistetaan happojen katalysoimana metanolin ja tereftaalihapon välisellä reaktiolla. Jos reaktion lähtöaineena käytetään ksyleeniä, välivaiheena metyyli-p-toluaatti. Dimetyylitereftalaattia käytetään polyetyleenitereftalaatin ja muiden polyestereiden valmistukseen.[1][2][3][4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 447. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 453. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-1192-6784-3. (englanniksi)
  3. Chang-Man Park & Richard J. Sheehan: "Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. Richard J. Sheehan: "Terephthalic Acid, Dimethyl Terephthalate, and Isophthalic Acid", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.