Dikvatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dikvatti
Diquat.svg
Diquat dibromide 3D ball.png
Tunnisteet
CAS-numero 85-00-7
SMILES C1C[N+]2=CC=CC=C2C3=CC=CC=[N+]31.[Br-].[Br-][1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H12N2Br2
Moolimassa 344,036 g/mol
Tiheys 1,2[2] g/cm³
Sulamispiste 337 °C (hajoaa)[2]
Liukoisuus Veteen 718 g/l[2]

Dikvatti eli dikvattidibromidi (C12H12N2Br2) on aromaattinen ja heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään maataloudessa rikkaruohomyrkkynä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa dikvatti on vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja vähäisessä määrin esimerkiksi metanoliin ja etanoliin. Muihin orgaanisiin liuottimiin se ei liukene.[3][4] Dikvatin herbisidiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se aiheuttaa auringonvalon vaikutuksesta radikaalien esimerkiksi peroksi- ja hydroksiradikaalien muodostumista kasvisoluissa. Nämä radikaalit aiheuttavat soluvaurioita, minkä seurauksena kasvi kuihtuu ja kuolee.[5] Dikvatti on myös myrkyllistä ihmisille. Se ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä ja sille altistumisesta oireina voivat muun muassa yskä ja huonovointisuus. Yhdiste on myrkyllistä maksalle ja munuaisille ja suuret annokset voivat hengitettynä tai nieltynä johtaa kuolemaan.[2][6]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dikvattia valmistetaan 2,2′-bipyridiinin ja 1,2-dibromietaanin välisellä reaktiolla.[4]

Diquat Synthesis V1.svg

Dikvattia käytetään rikkaruohomyrkkynä kasvis-, hedelmä- ja viiniviljelmillä ja vesikasvillisuuden hävittämiseen. Lisäksi sitä käytetään lehtien kuivattamiseen ennen sadonkorjuuta peruna-, soijapapu- ja puuvillapelloilla. Yhdiste levitetään tyypillisesti vesiliuoksena. Dikvatti on hyväksytty kasvinsuojeluaineeksi muun muassa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen alueella.[4][7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diquat dibromide – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 26.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d OVA-ohje: Dikvatti Työterveyslaitos. Viitattu 26.7.2018.
  3. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 568. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  4. a b c Franz Müller & Arnold P. Applebyki: Weed Control, 2. Individual Herbicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 26.7.2018
  5. Terence Robert Roberts, D. H. Hutson: Metabolic pathways of agrochemicals, s. 159. RSC Publishing, 1998. ISBN 978-0-85404-494-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.7.2018). (englanniksi)
  6. Dikvatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 26.7.2018.
  7. Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Pesticides and Agricultural Chemicals, s. 378. William Andrew, 2014. ISBN 978-1455731480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.7.2018). (englanniksi)
  8. Diquat (dibromide) EU Pesticides Database. Euroopan komissio. Viitattu 26.7.2018. (englanniksi)