Digitaalinen jäämistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Digitaalinen jäämistö[1] (myös digitaalinen perintö[2], sähköinen jäämistö[3]) tarkoittaa kuolleen henkilön jälkeensä jättämää digitaalista tietoaineistoa. Verrattuna fyysiseen jäämistöön digitaalinen jäämistö on luonteeltaan dynaamisempaa. Siihen voi kuulua esimerkiksi salasanoja, tiedostoja tai mitä tahansa muuta, mihin on pääsy vain digitaalisessa muodossa.

Nykyaikana yhä suurempi osa elämästä, mukaan lukien pankkitilit, kirjoitukset, valokuvat ja sosiaalinen kanssakäyminen, on siirtynyt aineettomaan, digitaaliseen muotoon. Nämä tiedot sijaitsevat usein medioissa, joita ei omista digitaalisen tiedon omistaja vaan palveluntarjoajat kuten esimerkiksi Google tai Facebook.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teleyrityksille oikeus luovuttaa vainajan digitaalinen jäämistö perikunnalle 5.3.2013. Viestintävirasto. Viitattu 19.7.2013.
  2. Maija Luotonen & Kirsi-Marja Kaurala: Vainajan digitaalista perintöä vaikea jäljittää. Turun Sanomat, 19.7.2013, 109. vsk, nro 194, s. 16. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkopalvelussa Viitattu 19.7.2013.
  3. Jukka Kemppinen: Sähköinen jäämistö (Jukka Kemppisen blogi) Kemppinen. 11. helmikuuta 2011. Jukka Kemppinen. Viitattu 19.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internetissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Digital estate
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.