Diana, Walesin prinsessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Diana
Walesin prinsessa
Diana, Princess of Wales 1997 (2).jpg
Diana vuonna 1997.
Syntynyt Diana Frances Spencer
1. heinäkuuta 1961
Sandringham, Norfolk, Britannia
Kuollut 31. elokuuta 1997 (36 vuotta)
Pitié-Salpêtrière, Pariisi, Ranska
Hautapaikka Northamptonshire
Puoliso Walesin prinssi Charles (vih. 1981; ero. 1996)
Lapset
Suku Windsor (avioliiton kautta)
Isä John Spencer
Äiti Frances Shand Kydd
Nimikirjoitus Lady Diana signature-vect.svg

Walesin prinsessa Diana (Diana Frances, o.s. Spencer, 1. heinäkuuta 1961 Sandringham, Britannia31. elokuuta 1997 Pariisi, Ranska) oli Britannian kruununperijän Walesin prinssi Charlesin ensimmäinen puoliso ja tämän lasten prinssi Williamin ja prinssi Harryn äiti.

Diana syntyi Spencerin aatelissukuun. Hän oli Althorpin varakreivi John Spencerin ja äitinsä Frances Rochen nuorin tytär. Diana kasvoi Park Housessa, Sandringhamin tilalla ja opiskeli Englannissa ja Sveitsissä. Vuonna 1975 hänestä tuli Lady Diana Spencer, kun hänen isänsä peri Spencerin Jaarlin tittelin. Diana tuli tunnetuksi helmikuussa 1981, kun hänen ja prinssi Charlesin kihlaus julkistettiin.

Dianan ja prinssi Charlesin häät pidettiin St Paulin katedraalissa 29. heinäkuuta 1981 ja häitä seurasi yli 750 miljoonaa televisiokatsojaa. Avioliiton ajan Diana oli Walesin prinsessa, Cornwallin herttuatar, Rothesayn herttuatar ja Chesterin herttuatar. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, prinssit William ja Harry, jotka olivat silloin toinen ja kolmas kruununperimysjärjestyksessä. Walesin prinsessana Diana sai kuninkaallisia tehtäviä kuningatar Elisabetilta, ja esiintyi tämän puolesta ulkomaanmatkoilla.

Diana teki laajasti hyväntekeväisyystyötä ja tuki muun muassa maamiinojen vastaista järjestöä eli International Campaign to Ban Landmines. Hän tuki useita hyvääntekeväisyysjärjestöjä, jotka tekevät työtä muun muassa kodittomien, vammaisten, riippuvaisten ja sairaiden hyväksi. Hän osallistui erityisesti HIV:n ja AIDSin vastaiseen taisteluun.

Dianan ja prinssi Charlesin avioliitto päättyi avioeroon elokuussa 1996, mutta median maailmanlaajuinen kiinnostus Dianaa kohtaan jatkui. Seuraavana vuonna prinsessa Diana kuoli 36-vuotiaana auto-onnettomuudessa Pariisissa. Hänen hautajaisiaan seurasi pelkästään Lontoon kaduilla yli kolme miljoonaa ihmistä ja lisäksi kaksi ja puoli miljardia televisionkatsojaa ympäri maailman.[1]

Dianalle pystytetään patsas Kensingtonin palatsin puutarhaan. Se on tarkoitus paljastaa 1. heinäkuuta 2021, jolloin Dianan syntymästä on kulunut 60 vuotta. Patsaan on veistänyt Ian Rank-Broadley.[2]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diana Frances Spencer syntyi 1. heinäkuuta 1961 Park Housessa Sandringhamissa, Norfolkissa. Hän oli neljäs viidestä lapsesta. Hänen isänsä oli Althorpin varakreivi John Spencer ja äiti Frances (o.s. Roche). Spencerin perhe oli ollut läheisiä Britannian kuninkaallisen perheen kanssa useita sukupolvia. Dianan molemmat isoäidit toimivat kuningataräiti Elisabetin hovineitoina. Diana Frances sai nimensä äitinsä mukaan ja kaukaisen Lady Diana Spencer -tädin mukaan.

Diana kastettiin 30. elokuuta 1961 St. Mary Magdalenen kirkossa, Sandringhamissa. Hänellä oli kolme sisarusta: Sarah, Jane ja Charles. Dianan veli John kuoli pian syntymänsä jälkeen vuosi ennen Dianan syntymää. Diana kasvoi Park Housessa, Sandringhamin tilalla. Heidän kotitalonsa omisti kuningatar Elisabet II; Spencerit olivat talossa vuokralla. Kuninkaallinen perhe vietti usein lomiaan naapurissa Sandringhamin talossa, ja Diana leikki lapsena prinssi Andrew'n ja prinssi Edwardin kanssa.

Dianan olessa 7-vuotias hänen vanhempansa erosivat. Dianan äiti alkoi seurustella Peter Shand Kyddin kanssa ja he menivät naimisiin vuonna 1969. Diana asui äitinsä kanssa Lontoossa vanhempiensa eron aikaan 1967. Dianan isä meni naimisiin Dartmouthin kreivittären Rainen kanssa vuonna 1976. Dianasta tuli Lady Diana, kun hänen isänsä peri Spencerin jaarlin arvon vuonna 1975.

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lady Diana tapasi kuningatar Elisabetin vanhimman pojan prinssi Charlesin ensimmäisen kerran marraskuussa 1977 ollessaan 16-vuotias. Charles seurusteli tällöin Dianan isosiskon Lady Sarahin kanssa. Kesällä 1980 siskokset kutsuttiin juhliin maatilalle, jossa Diana seurasi Charlesin poolopeliä, ja näissä juhlissa Charles osoitti kiinnostusta Dianaan. Charles kutsui Dianan kuninkaalliselle jahdille HMY Britannialle sekä Balmoralin linnaan, jossa Diana tapasi kuningasperhettä marraskuussa 1980. Charles kosi Dianaa 6. helmikuuta 1981. Kihlaus salattiin muutaman viikon ajan ennen virallista julkistusta.

Kihlaus ja häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parin kihlaus julkistettiin virallisesti 24. helmikuuta 1981. Diana valitsi kihlasormuksen, jossa oli 14 solitaire-timanttia, 12 karaatin sininen ovaali Ceylon-safiiri ja 18 karaatin valkokultaa. Vuonna 2011 sormuksesta tuli herttuatar Catherinen kihlasormus.

Kihlauksen jälkeen Diana lopetti työnsä päiväkodissa ja asui alkuun Clarence Housessa, joka oli tällöin kuningataräidin koti. Häihin asti Diana asui Buckinghamin palatsissa. Diana oli ensimmäinen englantilaisnainen, joka meni naimisiin kruununprinssin kanssa sitten Anne Hyden yli 300 vuotta aiemmin. Diana oli myös ensimmäinen kuninkaallinen morsian, jolla oli palkallinen työ ennen kihlausta. Ensimmäisen virallisen esiintymisen Diana teki Charlesin kanssa maaliskuussa 1981 hyväntekeväisyysgaalassa, jossa hän tapasi Monacon ruhtinatar Gracen.

20-vuotiaana Dianasta tuli Walesin prinsessa, kun hän meni naimisiin Walesin prinssi Charlesin kanssa 29. heinäkuuta 1981 St Paulin katedraalissa. Häitä kuvailtiin laajasti ”satuhäiksi”, ja häitä seurasi 750 miljoonaa katsojaa televisosta ja 600 000 ihmistä Lontoon kaduilla. Dianan hääpuvussa oli yli seitsemän metriä pitkä huntu, ja puku maksoi 9 000 puntaa.[3]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walesin prinssiparin ensimmäinen lapsi, kruununperimysjärjestyksessä toisena isänsä Charlesin jälkeen tuleva prinssi William syntyi 21. kesäkuuta 1982. Kaksi vuotta myöhemmin 15. syyskuuta syntyi toinen poika, prinssi Harry.

Ongelmat ja asumusero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Diana tanssi John Travoltan kanssa Valkoisen talon päivällisillä marraskuussa 1985.

9. joulukuuta 1992 pääministeri John Major ilmoitti prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin muuttavan erilleen ja parin aikeesta pysyä naimisissa.[4]

17. tammikuuta 1993 kaksi lehteä julkaisi prinssi Charlesin ja Camilla Parker Bowlesin puhelinkeskustelun vuodelta 1989.[4] Keskustelut aiheuttivat kohun jota kutsuttiin nimellä Camillagate.[5] 3. joulukuuta prinsessa Diana kertoi suunnitelmistaan vetäytyä pois julkisuudesta ja toimia jatkossa yksityishenkilönä.[4][6]

29. kesäkuuta 1994 prinssi Charles myönsi televisiohaastattelussa pettäneensä prinsessa Dianaa ja kuvaili heidän avioliittonsa olevan korjaamattoman rikki.[4]

Avioero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20 marraskuuta 1995 Diana antoi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n toimittajalle Martin Bashirille ennennäkemättömän avoimen televisiohaastattelun, jossa hän kertoi muun muassa viimeisillään olleesta avioliitostaan, terveysongelmistaan ja vaikeista suhteistaan kuningashuoneen muihin jäseniin.[7] Diana myös kertoi sairastuneensa syömishäiriöön.[8] Haastattelu valmisteltiin salassa julkisuudelta, ja siitä tiesi Dianan ja Bashirin lisäksi etukäteen vain pieni BBC:n tuotantoryhmä. Tunnin pituinen haastattelu järkytti syvästi kuningashuonetta ja nostatti valtavan kohun niin Britanniassa kuin ulkomaillakin, ja seuraavien parin viikon aikana sen näki liki 200 miljoonaa ihmistä yli sadassa maassa ympäri maailmaa. Haastattelun esittäminen johti välittömästi Dianan tiedottajan eroon. Yorkin herttuan prinssi Andrew'n silloinen puoliso Sarah epäili julkisesti Martin Bashirin painostaneen Dianaa kertomaan epämieluisia asioita muista Britannian kuninkaallisista.[9]

28. elokuuta 1996 prinsessa Diana ja prinssi Charles erosivat virallisesti.[4] Dianalta poistettiin eron myötä Hänen kuninkaallinen korkeutensa -etuliite ja hänen nimensä tyyliteltiin muotoon: Diana, Walesin prinsessa.[10][11]

Yksityiselämä avioeron jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Diana Sri Chinmoyn kanssa toukokuussa 1997.

Avioeron jälkeen Diana sai pitää asuntonsa Kensingtonin palatsissa ja asui siellä kuolemaansa asti.[10] Diana sai pitää kaikki avioliiton aikana saamansa korut.[10]

Dianan vierailtua lontoolaisessa sairaalassa vuonna 1995 hän tapasi sydänkirurgi Hasnat Khanin. Hänen on kuvailtu olleen Dianan elämän suuri rakkaus. Pari erosi kaksi vuotta myöhemmin.[12][13]

Kesällä 1997 Diana alkoi tapailla Dodi Al-Fayedia, egyptliläisen liikemies Mohamed Al-Fayedin poikaa. 10. elokuuta 1997 Diana ja Al-Fayed valokuvattiin suutelemassa Al-Fayadin Jonikal-jahdilla Ranskan Rivieralla.[14]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diana kuoli auto-onnettomuudessa Pariisissa 31. elokuuta 1997. Myöhään edellispäivän iltana Diana ja hänen miesystävänsä Dodi Al-Fayed olivat paenneet pariisilaisen hotellin Ritzin (Dianan miesystävän Al-Fayedin isän omistama hotelli) sivuovesta tarkoituksenaan välttää valokuvaajat (paparazzit), jotka olivat leiriytyneet hotellin eteen saadakseen kuvia kuuluisasta parista. Pako ei kuitenkaan ollut onnistunut. Valokuvaajat olivat lähteneet seuraamaan mustaa Mercedes-Benzin S-sarjan autoa, joka ajoi Seinen rantaa pitkin. Pariskunta istui takapenkillä, ja oikealla etuistuimella istui Al-Fayedin henkivartija Trevor Rees-Jones. Kuljettaja Henri Paul oli kiihdyttänyt auton nopeuden tutkijoiden arvion mukaan 120–160 kilometriin tunnissa. Pont de l’Alman tunnelissa hän menetti auton hallinnan, osui Fiat Unoon ja törmäsi 13. betonipylvääseen. Al-Fayed ja kuljettaja kuolivat heti. Diana siirrettiin ambulanssilla Pitié-Salpêtrière-sairaalaan. Hänen sisäiset vammansa olivat laajoja: hänen sydämensä oli siirtynyt vasemmalta oikealle puolelle rinnassa, mikä oli repinyt samalla keuhkojen laskimon ja sydänpussin. Elvytysyrityksistä huolimatta Diana kuoli kello 4 aamulla. Trevor Rees-Jones säilyi kolarista hengissä, koska hän ainoana käytti turvavyötä.

Ranskan viranomaiset tutkivat onnettomuutta 18 kuukauden ajan. Sinä aikana 30 tutkijaa haastatteli yhteensä noin 200 todistajaa. Vuonna 1999 julkaistun tutkimuksen johtopäätös oli yksiselitteinen: alkoholin ja masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena ollut kuljettaja ajoi liian lujaa ja menetti auton hallinnan. Tutkijoiden mukaan Al-Fayed ja Diana olisivat selvinneet hengissä, jos he olisivat käyttäneet turvavöitä.[15]

Salaliittoteoriat kolarista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dianan kuolemasta on liikkunut erilaisia olettamuksia ja salaliittoteorioita, joiden mukaan hänet murhattiin. Tämän vuoksi Britanniassa aloitettiin vuonna 2004 tutkimus Dianan kuolemaan johtaneista tapahtumista. Scotland Yardin entinen päällikkö lordi John Stevens tutki onnettomuutta perusteellisesti. Vuonna 2006 julkaistun Paget-tutkimuksen 871-sivuisen loppuraportin mukaan Dianan kuolema oli onnettomuus, ei murhasalaliitto. Sen mukaan Diana ei myöskään ollut raskaana eikä kihloissa Dodi Al-Fayedin kanssa, kuten Al-Fayedin isä Mohamed Al-Fayed on väittänyt.[16]

Hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dianan arkku matkalla Westminster Abbey -kirkolle

Dianan hautajaiset pidettiin Westminster Abbeyssa Lontoossa. Dianan ystävä Elton John esitti niissä kappaleen "Candle in the Wind", joka on muunnelma aikoinaan Marilyn Monroelle tehdystä samannimisestä kappaleesta. Kappaleesta on tullut prinsessa Dianan muistokappale ja maailman myydyin single; se myi Suomessakin viisinkertaisen singleplatinan. Singlen tuotot ovat menneet Diana Princess of Wales Memorial Fundille.

Tuhannet ihmiset seurasivat kaduilla hautajaissaattuetta, ja satoja tuhansia kukkakimppuja oli tuotu Dianan kodin Kensingtonin palatsin viereen. Hautajaiset nähtiin televisiossa suorana lähetyksenä 185 maassa, ja niitä seurasi lähes 2,5 miljardia katsojaa, Suomessakin puolitoista miljoonaa.[17]

Kuninkaalliset residenssit eivät aluksi suruliputtaneet Dianan kuoleman vuoksi, ja kuninkaallista perhettä syytettiin, että se olisi suhtautunut välinpitämättömästi Dianan kuolemaan. Erityisesti Buckinghamin palatsin tyhjä lipputanko herätti kummastusta. Protokollan mukaan palatsin lipputangossa voi olla vain Royal Standard eli hallitsijan lippu, jolla liputetaan vain silloin, kun hallitsija on läsnä palatsissa. Royal Standardia ei koskaan lasketa puolitankoon, ei edes hallitsijan kuollessa, koska monarkia jatkuu – hallitsijan kuollessa hänen kruununperillisestään tulee välittömästi uusi hallitsija. Walesin prinsessan kuollessa sunnuntaina aamuyöllä kuningatar Elisabet II oli Balmoralin linnassa Skotlannissa ja saapui Lontooseen seuraavana perjantaina, jolloin hän ilmoitti pitävänsä televisiopuheen. Kuningattaren antaman määräyksen mukaan hautajaispäivänä lauantaina – sen jälkeen, kun kuningatar oli poistunut palatsista ja lähtenyt Westminster Abbeyyn – Royal Standard otettiin pois ja Buckinghamin palatsin lipputankoon nostettiin kansallislippu Union Jack, joka oli puolitangossa loppupäivän.[18][19][20]

Myöhemmin on siirrytty käytäntöön liputtaa Buckinghamin palatsissa kansallislipulla kuningattaren poissaollessa. Buckinghamin palatsin kansallislipulla on myöhemmin myös suruliputettu, muun muassa Dianan kuoleman 1-vuotismuistopäivänä. Palatsin Union Jack on laskettu puolitankoon myös prinsessa Margaretin, kuningataräiti Elisabetin ja Britannian entisen pääministerin paronitar Margaret Thatcherin kuoleman johdosta.[21]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisuuskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Diana Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1987 Catherine Walkerin puvussa.

Diana oli merkittävän laajasti maailman mediassa aina kihlauksestaan Walesin prinssin kanssa vuodesta 1981 aina kuolemaansa asti vuoteen 1997 ja häntä kuvailtiin usein ”maailman kuuluisimmaksi naiseksi” ja ”maailman valokuvatuimmaksi naiseksi”.[22] Diana tunnettiin hänen myötätunnostaan, tyylistään, karismastaan, hyväntekeväisyydestään ja epäonnistuneesta avioliitosta Walesin prinssin kanssa.[23]

Britannian pääministeri Tony Blair kutsui Dianaa ”Ihmisten prinsessaksi”, ikoniseksi kansallishamoksi.[24]

Prinsessa Diana oli ehdolla Time-lehden Vuoden henkilöksi vuonna 1997.[25] Vuonna 1999 Time valitsi Dianan yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä ihmisistä.[26] Vuonna 2002 BBC järjesti äänestyksen 100 Greatest Britons, jossa valittiin historian merkittävimmät britit ja Diana sijoittui listalla kolmanneksi ohi Kuningattaren ja muiden Britannian kuninkaallisten.[27]

Tyyli-ikoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Diana oli muoti- ja tyyli-ikoni. Diana on jäänyt pysyväksi tyyli-ikoniksi, joka inspiroi edelleen stylisteja, julkisuudenhenkilöitä ja nuoria naisia.[28] Muotisuunnittelijoiden mukaan Diana käytti muotia ja tyyliään hyväksi hyväntekeväisyydessään ja itsensä ilmaisuun ja kommunikaatioon. Donatella Versace sanoi: ”Mielestäni kukaan ei ole tehnyt – ennen häntä, eikä hänen jälkeensä – samaa mitä Diana teki muodille.”[29]

Prinsessa Dianan kuuluisan lyhyen hiustyylin loi Sam McKnight Voguen kuvausten jälkeen vuonna 1990. Diana teki usein meikkinsä itse ja hänellä oli aina kampaaja mukanaan ennen tilaisuuksia. McKnight on kertonut Dianan sanoneen laittautumisesta: ”Se ei ole minua varten Sam. Se on ihmisiä varten, joita tapaan tai jotka tulevat tapaamaan minua. He eivät halua minua vapaa-ajan tyylissä, he haluavat prinsessan. Annetaan heille mitä he haluavat.”[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miljardiyleisö seuraa Obaman virkaanastujaisia tv:ssä Aamulehti
  2. Prinsessa Diana saa patsaan – kuolemasta 23 vuotta www.iltalehti.fi. Viitattu 30.8.2020.
  3. Charles and Diana marry BBC. Viitattu 13.6.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e Timeline: Diana, Princess of Wales BBC. 5.7.2004. Viitattu 17.11.2020. (englanniksi)
  5. Carter, Claire: How the Camillagate tapes exposed the secret bedtime chat between Prince Charles and Camilla Parker Bowles The Mirror. 10.8.2017. Viitattu 17.11.2020. (englanniksi)
  6. Deerwester, Jayme: Timeline: Princess Diana's life and the events that made her who she was The USA Today. Viitattu 17.11.2020. (englanniksi)
  7. Panorama BBC. marraskuu 1996. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  8. Howard Chua-Eoan: The Saddest Fairy Tale 1998 ja 2007. Time. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
  9. Laura Peräsalo: Maailman kuuluisin haastattelu. Kari Kivelä (toim.): Diana: Iltalehden erikoislehti, s. 64–66. Helsinki: Alma Media, 2017.
  10. a b c Lyall, Sarah: Charles and Diana Agree on Divorce Terms The New York Times. 13. heinäkuuta 1996. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  11. Nikunen, Kaarina: Charles ja Diana sopivat eron ehdoista Walesin prinsessa ei ole enää "hänen kuninkaallinen korkeutensa" Helsingin Sanomat. 13. heinäkuuta 1996. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  12. Enqvist, Nina: Prinsessa Dianan suuri rakkaus Hasnat Khan meni kihloihin – prinsessa hullaantui ”Herra Ihanasta” täysin Ilta-Sanomat. 20.11.2017. Viitattu 26.10.2020.
  13. Truscott, Claire: The doctor and Diana The Guardian. 14.1.2008. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
  14. Dunne, Dominic: Two Ladies, two yachts, and a billionaire Vanity Fair. 8.4.2008. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
  15. Julian Nundy, David Graves: Diana crash caused by chauffeur, says report 4.9.1999. Telegraph. Viitattu 9.5.2013.
  16. Ilta-Sanomat 15.12.2006, s. 24–27.
  17. Muistikuvaputki – Katsotuimmat YLE
  18. Flags at half-mast for Diana 23.7.1998. BBC. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  19. Balz, Dan: Queen Orders Flag at Half-Staff at Palace 5.9.1997. The Washington Post. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  20. Blair Defends Royal Family Against Criticism 1997. BBC. Viitattu 4.5.2017. (englanniksi)
  21. Clarke-Billings, Lucy: Why the Queen's Royal Standard flag will NEVER fly at half mast outside Buckingham Palace Mirror. 4.5.2017. Mirror Group Newspapers Ltd. Viitattu 4.5.2017. (englanniksi)
  22. Robinson, Eugene: From Sheltered Life to Palace Life, To a Life of Her Own web.archive.org. 1.9.1997. The Washington Post. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  23. Regan, Alex: Diana's embrace: The legacy she left her sons bbc.com. 31.8.2017. BBC. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  24. Wright, Mike: Six moments when Princess Diana stole the nation's hear telegraph.co.uk. 31.8.2017. Telegraph. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  25. Man of the Year 1997 Time. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  26. TIME 100 Persons of The Century 6.6.1999. Time. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  27. Sir Winston Churchill: The Greatest of Them All 4.2.2004. BBC. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  28. Holt, Bethan: The modern way to dress like Princess Diana telegraph.co.uk. 13.10.2016. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
  29. a b Paton, Elisabeth: Why Are We Still Obsessed With Princess Diana’s Style? 22.2.2017. Time New York Times. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Diana, Walesin prinsessa.